Collien tarina

Tervehdys, hyvät lukijat. Nimeni on Myy ja toimin Hopeanuoli!musikaalissa kertojananne, skotlanninlammaskoira Wilsonina. Normaalisti toisten elämiin, muutoksiin ja urotekoihin uppoutuvan kaikkitietävän kertojan urallani on nyt tullut aika kertoa jotain tavallisesta poikkeavaa: oma tarinani.

ensimmäinen luku, jossa olen kovin päättämätön

Tieni Hopeanuoli!musikaalin pariin oli niin disorientoitunut ja suunnittelematon, että osa siitä on jo unohtunut hämärään. En edes muista, missä ja milloin kuulin musikaalista ensi kertaa. Muistan tuttuni maininneen sen kerran, ja kerran näin siitä puhuttavan jonkin blogin kommentissa. Noiden lauseen syrjällä olleiden mainintojen perusteella en osannut ajatella asiasta oikein mitään, en kai ottanut sitä aivan tosissani. Luulin, että jos kyseessä todella olisi iso projekti, siitä puhuttaisiin enemmän ja olisin kuullut siitä jo vaikka mitä.

Sitten eräänä huhtikuun päivänä tapahtui jotain. En kuollaksenikaan muista, mitä se oli, mutta sen jonkin kautta päädyin lukemaan musikaalin mainostekstiä. Silloin tajusin oikeasti, että tämähän on elävä ja aktiivinen projekti. Tämä on musikaali, jollaisia rakastan, ja sen aiheena on Hopeanuoli. Hopeanuoli, ei vain lapsuuttani vaan koko elämääni ilahduttanut aarre, jota rakastan. Hopeanuoli! Äkkiä paloin halusta lähteä mukaan. Hetken mielijohteesta kirjoitin innokkaan hakemuksen järjestäjille.

Kaduin välittömästi.

Vasta nyt ajattelin asiaa rationaaliselta kannalta; olin jo saanut kesätyöpaikan, olin vastuussa useista vauhdilla lähestyvistä ja työläistä con-ohjelmista, olin valmistumassa edellisestä koulustani ja pyrkimässä kolmeen korkeakouluun. Minulla ei olisi aikaa enää yhdellekään projektille, ei varmasti, murtuisin sellaisen työtaakan alle. Toivoin, että minulle vastattaisiin apuni olevan tarpeetonta.

Toisin kävi; minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi mukaan heti seuraaviin harjoituksiin. Sain myös saman tien nähtäväkseni käsikirjoituksen, laulujen sanoitukset ja treeneissä kuvattuja videoita. Kun selasin läpi käsikirjoitusta ja lyriikoita, tunnistin omaani muistuttavan huumorin sekä tosissaan tehdyn työn panoksen. Katumuksen tunteet katosivat sen siliän tien, tämä vaikutti mahtavalta! Selviäisin kyllä jotenkin, tätä en halunnut jättää väliin!

toinen luku, jossa olen kovin täpinöissäni

Projekti oli jo pitkällä, joten olin hakemuksessani tiedustellut vain avustajan pestiä. Hämmästyksekseni minulle tarjottiin kuitenkin puheroolia, kertoja-Wilsonin osaa, josta Saara (yksi projektin äideistä) oli ulkomaille lähtönsä vuoksi päättänyt luopua. Otin sen vastaan, vaikka arvelin, että kertojan neutraali rooli olisi ehkä hieman epäimarteleva ja tylsäkin.

Ensimmäiset harjoitukseni olivat vappuna. Matkalla treeneihin minua jännitti kamalasti, koska en tuntenut ketään työryhmästä etukäteen – Rewen olin tavannut kerran pari vuotta aikaisemmin, ja silloin olin vain kysynyt häneltä, miten hän oli tehnyt cosplay-proppinsa. Eniten kauhua minussa aiheutti se, että olin ottamassa jollakulla muulla olleen roolin, jonka aikaisempaa tulkintaa en ollut koskaan kuullut. Tekisinkö homman aivan eri tavalla kuin edeltäjäni, aivan väärällä tavalla? Miten uusi, ilman koelauluja pelkällä sähköpostihakemuksella osan napannut pyrkyri otettaisiin vastaan?

Soukassa katselin kirjavan ja eloisan joukon ryntäystä sisään enkä uskaltanut inahtaakaan. Esittelykierros valotti minulle roolijakoja ja näin useimmista heti, että ne olivat vähintäänkin loistavat. En tosin arvannut, että ne tulisivat kesän aikana kehittymään täydellisiksi. Ujous karisi muutaman treenikerran jälkeen lauman vastaanottavassa ja solidaarisessa ilmapiirissä. Jo ensimmäisen viikonloppuni päättyessä minua kohdeltiin jo aivan osana laumaa, minulle juteltiin ja annettiin palautetta. Velloin onnentunteessa, koska kokemus ylitti spekulaationi moninkertaisesti. Tästä tulisi jotain suurenmoisen upeaa.

Myöskään roolini kertojana ei ollutkaan sellaista, mitä olin aluksi luullut. Toki se oli neutraali, mutta neutraaliudessaan paljon vaikeampi, haavoittuvampi ja altis ali- tai ylinäyttelylle kuin olin arvannut. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki repliikkini olivat pitkiä monologeja, joiden elävöittäminen oli haaste, jossa koen loppujen lopuksi vähän epäonnistuneeni. Osaltaan siihen vaikutti itse esityksessä yllättäen mukaan tullut staattisuus, kun jouduinkin puhumaan telineessä olevaan mikorofoniin pystymättä liikkumaan tai edes juurikaan kääntelemään katsettani.

Tuli kesä, valmistujaiset, pääsykokeet, kesätyöt, conit ja lisää treenejä. Tuli myös julkistus Takahashi Yoshihiron vierailusta Traconissa, mistä tosin olin tiennyt jo kauan, koska harrastan vapaa-ajallani teollisuusvakoilua. Tieto Takahashin läsnäolosta valoi meihin yhä polttavampaa motivaatiota! Heinäkuussa harjoitusten ja töiden päällekkäisyydet uuvuttivat minut, mutta en ikinä jättänyt menemättä harjoituksiin, sillä ne olivat viikkoni kohokohta ja niiden vuoksi olin valmis kärsimään vajavaisista yöunista; senhän olin päättänyt jo huhtikuussa.

Vähitellen aika hupeni ja Tracon lähestyi.

kolmas luku, jossa olen kovin masentunut

Olin yksi esitystämme edeltävien lukuisten tragedioiden uhreista; sairastutin itseni liiallisella työnteolla aivan Traconin alla, ja vain pari päivää ennen conia tein kaamean havainnon: ääneni oli lähtenyt. Vaikka kuinka yritin, sain kuuluville vain karheaa raakuntaa, joka särkyi kokonaan kuulumattomiin kun vähänkin yritin ääntäni korottaa. Kaadoin kurkkuuni kaikkia mahdollisia troppeja ja yritin puhua mahdollisimman vähän. Perjantaina kenraalien päätyttyä äänestäni ei kuitenkaan ollut jäljellä yhtikäs mitään. Yritin kätkeä itkuni muilta – enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin – ja pidin loppuillan mykkäkoulua hengitellen Chūtoran suosituksesta vesihöyryä. En ole ikinä ollut niin peloissani kuin yrittäessäni perjantaiyönä nukahtaa;

”Mitä jos en pysty huomenna puhumaan?”

Kuljin koko lauantaipäivän synkkä pilvi pääni päällä pukahtamatta sanaakaan ja viestien käsimerkeillä ja post-it-lapuilla. En uskaltanut sanoa mitään, enkä täten tiennyt, lähtisikö suustani kelvollista ääntä. Muitakin huolenaiheita riitti salin käyttöaikaan asti; viimeiset korjaukset Akakabutoon, sen ja pahvikarhujen liikkuvuuden testaaminen, puvut, maskit, hiukset. Meistä kuvia ottanut japanilainen reportteri pakotti minut avaamaan sanaisen arkkuni, koska olin ainoa, joka ymmärsi hänen kysymyksensä. Uskalsin kuitenkin vain kuiskia.

Lopulta kello tuli viisi. Meitä jännitti ja pelotti mutta silti kaikki jakelivat rohkaisevia sanoja ja nykivät toistensa suupieliä ylös. Lauman psyykkaus ja yleisön määrä sai minutkin ryhdistäytymään; tekisin parhaani, oli ääntä tai ei. Spottivalo syttyi, kävelin johdantoani varten lavan eteen, näin kaikki meitä katsomaan tulleet ihmiset enkä yhtäkkiä voinut olla hymyilemättä. Sitten aloin puhua, ja ääneni… vain ilmestyi jostain.

viimeinen luku, jossa olen kovin onnellinen

Esitys meni ohi kuin uni. Välittömästi sen päätyttyä alkanut nauraminen ja kiljuminen rikkoi jäljellä olevan ääneni kokonaan, ja kuulostin taas murrosikäiseltä kojootilta, mutta en välittänyt. Olin koko maailman onnellisin kojootti. Olin keskellä maailman parasta ja kannustavinta laumaa, jonka kanssa olin saanut taittaa hurjan matkan ja saavuttanut palkinnoksi jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta.

En voi myöskään vähätellä sen hetken tunnearvoa, kun Takahashi Yoshihiro tuli kiittämään meitä jokaista henkilökohtaisesti kädestä pitäen. Se lienee suurin mahdollinen kunnianosoitus, mitä kaltaisemme joukko voisi saada: tieto siitä, miten paljon työmme ilahdutti ja liikutti sitä henkilöä, jonka työ on ilahduttanut ja liikuttanut meitä niin paljon, että inspiroiduimme tekemään Hopeanuoli!musikaalin.

Sitä hetkeä, tätä laumaa, tätä matkaa en vaihtaisi mihinkään.

Sen pituinen se.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s