Kuinka Fuji löysi rohkeutensa

Kun aloitin Hopeanuoli!musikaalissa, en tosiaankaan ollut se itsevarmimmasta päästä. Vaikka kävin ilmaisutaidon lukiota, en pitänyt muiden edessä esiintymisestä ja varsinkin laulaminen muiden kuullen ei ollut minulla millään tavalla miellyttävää. Olen todella itsekriittinen ja pelkään ennen kaikkea mokaamista ja itseni nolaamista. Päätin kuitenkin lähteä mukaan, sillä rakastan näyttelemistä, laulamista ja olen harrastanut animea ja mangaa kohta 10 vuotta. Kai se on riittävä peruste?

En päässyt koelaulutilaisuuteen päällekkäisen menon vuoksi, joten minulle annettiin mahdollisuus lähettää koelauluni sähköpostilla mp3:sena. Koelauluna oli ”Oi Ben” ja se pyydettiin lähettämään sekä acapella että taustanauhallisena versiona. Odotin vastausta useamman viikon, kunnes sain sellaisen; laulustani pidettiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi ensimmäisiin harjoituksiin.

Jo ensimmäisellä kerralla tiesin haluavani naishahmon, joten varovasti toivoin Fujin roolia, vaikken tiennyt mitä se pitäisi sisällään. Olin iloinen saadessani roolin ja otin sen mukana tuoman lauluroolinkin iloisesti vastaan, vaikka jo silloin aloin jännittää mitä siitäkin tulisi. En ollut lainkaan varma laulustani, joten hermoilin kovasti. Kun sitten pääsin ensimmäistä kertaa laulamaan Tutun Hajun KiBin (Hopeanuoli) kanssa… No, sanotaanko että onneksi puoli vuotta harjoitusta teki tehtävänsä:

Ensimmäinen julkinen esitys muiden kuullen oli minulle aika hirveää; ääneni ei kantanut tuolloin lainkaan vaan oli hiljainen, tärisi enkä yltänyt korkeimpiin nuotteihin kuin täpärästi. Oli siis paljon parantamisen varaa… Onneksi pääsimme pian harjoittelemaan Rewen johdolla. Pikkuhiljaa laulu alkoi sujua ja olin erityisen ylpeä pikku Hopeanuolesta; hän harjoitteli kovasti ja oppi jopa laulamaan muutamassa kuukaudessa! Hän sai tarvitsemaansa rohkeutta ja olen hyvin ylpeä KiBin roolisuorituksesta Hopeanuolena.

Itse edelleen kamppailin itsevarmuuteni kanssa paljon. Minulle tarjottiin sooloa toisessakin laulussa, mutta ilmoitin etten halua sitä tehdä. En halunnut tuottaa enää enempää pettymyksiä muille. Onneksi tein näin, sillä kaksi minua paljon parempaa laulajaa hoitivat homman kotiin Openingissa. Kiitoksia siitä, Reta (Akatora) ja Pörrö (Kurotora)!

Jatkoin harjoittelemista, mutta en milloinkaan ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni. En uskaltanut edes laulaa muiden kuullen, vaan lauloin jopa harjoitusviikonloppuina yksinäni tyhjässä salissa. Lopulta eräissä harjoituksissa Viv (Hyena) yllätti minut laulelemasta ja ehdotti että laulaisimme jotain yhdessä. Minulta löytyi iPodilta muutama karaokekappale, joista ensimmäisenä lauloimme yhdessä ”Hallelujahin”. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui hyvältä laulaa jonkun kuullen ja Viv oli ihanan kannustava. Hänen ansiostaan aloin saada lisää rohkeutta ja jatkoin harjoittelemista ahkerasti. Kotona ääni vain ei tuntunut kulkevan lainkaan yhtä hyvin kuin harjoituksissa…

Lopullisen läpimurron oman itsetuntoni kanssa koin noin kuukausi ennen esityksissä, kun eräissä harjoituksissa Viv ja Lottis (Chutora) tutkiskelivat Lottiksen tuomia nuotteja. Huomasin siellä olevan ”Walking in the Air”:n nuotit ja kysyin saisinko kokeilla laulaa kappaletta klassisesti. Olin joskus kauan sitten kokeillut klassista laulua, mutta siitä oli vuosia aikaa. Silloin tajusin, että näin saan ääneeni voimaa ja ylsin korkeampiinkin nuotteihin vaivattomasti. Aloin hyödyntää tätä tekniikkaa laulaessani Tuttua Hajua. Yhtäkkiä ääneni tuntui kulkevan paremmin ja Lottiksen äänenavausneuvojen ansiosta aloin pikkuhiljaa uskoa, etten ehkä kuulostakaan niin pahalta.

Sitten viimein oli esityspäivä… En itse päässyt harjoittelemaan juurikaan mikrofonin kanssa ja minulle oli epäselvää saisinko sellaista ollenkaan ja mistä sellainen minulle tuotaisiin. Onneksi Tampere-talon akustiikka on mahtava ja varauduin jopa siihen, että joutuisin laulamaan ilman mikrofonia. Minua jännitti kamalasti kun olin lavalla, en osaa liikkua laulaessani mitenkään luontevasti ja se kyllä näkyi videoista.

Kohtaus kuitenkin sujui hyvin, mutta yleisön reaktio tuli minulle aivan yllätyksenä. Takahuoneessa vain pompin ympäriinsä adrenaalinin vuoksi enkä voinut uskoa että kaikki meni näinkin hyvin. Esityksen jälkeen lauluani tultiin kehumaan enkä vieläkään jaksa uskoa sitä, kuinka paljon laulustani loppujen lopuksi pidettiin. Haluan siis kiittää teitä kaikkia, jotka olette tukeneet minua matkani varrella ja auttaneet minua saamaan rohkeuteni takaisin. Kiitos! =)

Rakkain terveisin,

Fuji <3

Mainokset

4 thoughts on “Kuinka Fuji löysi rohkeutensa

  1. Fujin laulu oli ehdottomasti yksi kauneimmsita lauluista musikaalissa, joten ei kannata ujostella. Minulle itselleni tuli tätä laulua kuunnellessa mieleen, että olisit ihan ammattilainen eli musiikkilukiossa ja kuorossa.

  2. Hyvä Fuji. ^_^
    Laulusoolosi oli loistava ja esityksen jälkeen pitkään keskusteltiin siitä, miten hyvän laulajan olivat siihen valinneet.
    Kiitokset todella koskettavasta suorituksesta. Toivottavasti jatkat laulamista aktiivisesti, olet siinä hyvä.

  3. kiitos ihanasta esityksestä fuji olit ihana tuli laulusi aikana kyyneleet silmään kun oli vaan niin upea esitys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s