Akame the ninja kid!

Auuuuuu!  Täällä siis Naomi, eli Akame ( Se valkoinen karvapallero joka pyöri pitkin lavaa aina vähän joka väliin) Olin myös vartija.

Olen 17-vuotias tyttö joka on harrastanut conittamista ja animea jo pari vuotta. Käyn lukion toista vuorikurssia ja tähtään psykologiksi (ainakin toistaiseksi). Harrastan ratsastamista, piirtämistä, näyttelemistä ja laulua olen harrastanut koko pienen ikäni. Olen avoin ja ylisosiaaliseksikin haukuttu hauveli. Meillä on 7-vuotias Tuisku koira, joka on lapinkoiran ja collien sekoitus. Eli pidän eläimistä.

Tutustuin Reween sattumalta Manga Cafella. Hän oikeastaan minut musikaaliin houkuttelikin. Olen nähnyt kaikki Hopeanuolet ihan muksuna ja suoraan sanottuna AIVAN MAHTAVA SARJA. Sen lisäksi olen aina rakastanut esiintymistä. Treenien jälkeen meillä on ollu Rewen luona hienoja hetkiä. Terkkuja rotille!~ Rikin tunsin jo aiemmin ja yllättäen ihminen, jota Hopeanuoleksi kutsumme, oli FFFightissa jota olin katsomassa. Akatoraa ja Beniä olin halannut joskus Tsukiconissa -09. Joten tiesin valmiiksi vahingossa yllättävän paljon laumasta. No jo ensimmäisien treenieni jälkeen minut oli adoptoitu laumaan. Minusta ja Minatsukista tuli nopeasti ystävät, vaikka hän tuli myöhemmin mukaan. Suoraan sanottuna olin hieman skeptinen koko systeemistä, koska musikaali ”laulavista koirista” ei kuulosta hirveän lupaavalta. Mutta pian olin ihan mukana.

Tulin mukaan musikaaliin kolmansista treeneistä lähtien ja minusta piti alun perin tulla Sniper. Opettelinkin kaikki Sniperin repliikit ja laulun, mutta koska kesäni oli täynnä leirejä ja matkailua en ehtinyt treeneihin. Joten jouduin luovuttamaan roolin Visalle. Olen siitä vieläkin hieman katkera, mutta Visa on hyvä Sniper ja hän kykenee taistelukohtauksiin, joihin minä en koskaan olisi kyennyt. Haluan vain musikaalin parasta.

Akamen rooli oli esityksessä todella pieni. Olin esityksenkin aikana hieman pihalla missä minun piti olla ja milloin. Puku oli yksinkertainen. Punaiset silmät pitäisi korostaa ja asu olisi täysin valkoinen. Mielenkiintoista oli kun löysin suolen paloja lavalta vielä kauan possun palasiksi repimisen jälkeen. Vasta pari sekuntia ennen vartijana esiintymistäni päätin tehdä sen ilman mikkiä. Ilmeisesti se kuului ihan hyvin ja näin helpotti paljon mikkien siirtelyä.  No pääsen aika varmasti enemmän lavalle ensi esityksessä joten varautukaa!

TÄMÄ VALKOINEN LUMIPALLERO LYÖ TEIDÄT KAIKKI ÄLLIKÄLLÄ ÄÄNELLÄÄN!

Oli siistiä mennä ohjastamaan ihmisiä paikoilleen ennen musikaalin alkua ja ääneni kantoi kuulemma ihan hyvin. Oletin, että melkein ketään ei tulisi meitä katsomaan. Mutta ihmisiä vain tuli ja tuli ja tuli. MIELESTÄNI ME OLTAIS ANSAITTU ISO SALI! Musikaali meni ihan putkeen ja yleisö oli AIVAN MUKANA! Joo musikaalin esittämisen jälkeen olin iiiihan fiiliksissä vielä monta päivää. Kun menin värjäyttämään hiukseni punaisiksi, tuli musikaali kampaajan kanssa puheeksi. Hän sanoi fanittavansa sitä kympillä ja suoraan sanottuna olin hieman yllättynyt. Oli kiva puhua aikuisen kanssa Hopeanuolesta niin että hän siinä ihan mukana.

Kun harkat loppuivat, niin fiilis oli haikea. Meidän pieni lauma on tiivis ja pienistä erimielisyyksistä huolimatta tunnelma on aina korkealla. Pitää muistaa, että me tehdään tätä jotta meillä olisi kivaa ja jotta saataisiin näyttää ihmisille jotain ennen näkemätöntä. Olen todella iloinen että lähdin mukaan. Ihmiset ovat mahtavia ja projekti loistava! Kiitokset Rewelle ja Kiralle toooodella paljon!


Mainokset

Vuff vuff hau hau! Me ja rakkaat ystävämme. ♥

Jos sinua kiinnostaa – Kisaragin ei-niin-salaiset kansiot

Nyt viimeinkin saan itseni kirjoittamaan tämän. Ihan oikeesti!

Heippa kaikki, olen Elina ja tässä musikaalissa esitin Kisaragia, Mutsujen kenraalien isoveikkaa. Olen 19-vuotias viime kevään ylioppilas. Tällä hetkellä opiskelen Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa Roihuvuoressa ja sieltä olisi tarkoitus valmistua kokiksi keväällä 2013.

Kuulin musikaalista noin vuosi sitten Reweltä (Smith), ja ennen sitä en ollut koskaan katsonut Hopeanuolta, en pienenä enkä nörtti-elämäni aikana. Jotenkin sarja ei ollut koskaan vain kiinnostanut. Sen lisäksi olen aina inhonnut esiintymistä.

Kuinka sitten ihmeessä lähdin tähän mukaan? Sitä en oikeastaan tiedä vieläkään. Jotenkin sitten kun tuttuja ihmisiä lähti mukaan niin kiinnostus heräsi. Tunsin laumasta valmiiksi jo Vivun (Hyena), Rewen, Kiran (John), sekä ns. puolituttuja olivat Kibi (Hopsu), Nani (Hakuro) ja jotkut olin tavannut kerran tai pari. Aluksi en todellakaan halunnut lavalle, joten lupauduin backstage-hommiin, lavasteisiin yms yms. Osa syy oli myös se, että keväällä odottivat yo-kirjoitukset.

Tuli joulukuun 18. ja ensimmäiset koeulvonnat. Saavuimme sinne ystäväni Minnan kanssa, joka oli myös lähtenyt mukaan Vivun suostuttelemana. Hän ikävä kyllä joutui jättäytymään projektista toisen näytelmän takia. Minua ajateltiin aluksi pahvikarhujen taakse, ja siitä sain vetää kauniin improni. Jonkin aikaa projektin edettyä Rewe kerran kysyi, haluaisinko jonkin roolin. Katselin käsikirjoituksta, ja ensimmäisenä vapaana hahmona silmään osui Kisaragi, joten lupauduin sitten siihen.

Hopeanuoli!ruoka!musikaali, se ei lopu koskaan~

Aloin sitten enemmän tutkiskella Kisaragin hahmoa sekä Mustuja noin yleisesti. Kyselin, millaisia heistä oli ajateltu ja sen semmoisia, vähän ehkä muutakin kun en hahmoja pahemmin tuntenut/muistanut : ) Mutsuille ajateltiin aluksi myöhemmin Hokkaidolaisille käytettyä ”yleisö laumana”-taktiikkaa. Lopuksi kuitenkin todettiin sen sopivan paremmin Hakurolle (pääsyynä varmasti koska hänelle ei näyttelijäkaartista riittänyt laumaa).

Sitten seurasi ongelma: mistäs muut Mutsut?

Jonkin ajan kuluttua mukaan liittyi Yastu, josta tehtiin Mutsuihin lisäkkeeksi Uzuki. Myös Hyena liittyi meihin Hazukiksi. Alettiin pohtia, millaisia hahmoja Mutsut sitten olisivat, ja millainen puvustus mahdollisesti olisi. Joku, taisi olla Nani, heitti jotain ES-jonne-teineistä. Siitä sitten lähti ensimmäinen idea. Kuitenkin todettiin, että kolme teini-Mutsua olisivat liian Tiikeriveljekset. Sitten joku (Rewe?) keksi käyttää sirkus/karnevaali-teemaa.Vaikka lauman todellinen sirkuspelle olikin Wilson, tämä sopi Mutsujenkin hahmoihin. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tämän perusteella alkoi sitten pukujen suunnittelu. Mutta jostain olisi vielä saatava viimeinen kenraali.

Olin jossain vaiheessa keväällä tutustunut, alkusi Youtuben ja sittemmin DeviantArtin kautta, NeeNeeseen yhteisen Beyblade-fanituksen kautta (”Jee, se on kans suomalainen!”). Hän oli jo kesän alussa osoittanut kiinnostuksensa musikaaliin, ja yritin häntä mukaan suostutellakin. Ja pian hän liittyikin laumaan. Tapasimme ensimmäisen kerran Desuconissa, sitten Animeconissa. Ropeconissa Neenee tapasi muitakin laumalaisia, ja hänet julistettiin virallisesti Minazukiksi. Tämän lisääntymisen myötä muuttui myös nimike Mutsun Valtiaiksi.

Me yritämme liittää heidät laumaamme, ja Ben sitoo kengännauhoja..

Omasta mielestäni esitys meni oikein hyvin, lukuun ottamatta teknisiä vikoja ja pieniä närkästyksiä tekniikkakuluista. Olen iloinen että lähdin projektiin mukaan, koska minulla ainakin oli todella kivaa koko ajan : D Vaikka kesän kuumuudessa olikin välillä rankkaa treenata ja stressi ja paineet aiheuttivat pieniä sanaharkkoja välillä, oli harjoituksiin aina mukava tulla. Mihinhän tuo 10 kuukautta olisi mennyt, jos ei musikaalia olisi ollut, varsinkin kun itselläni oli maaliskuun lopusta elokuuhun asti kesäloma? Olipahan edes jotain mikä vähän toi rutiinia ja väriä kevääseen ja kesään.

Kisaragi kiittää ja kumartaa!

Sen pituinen se.