Hopeanuoli!musikaali – tiesitkö tätä?!

Hopeanuoli!musikaalissa on varmasti monen monta yksityiskohtaa, joita ei välttämättä edes huomaa yhden katselukerran jälkeen. Tässä merkinnässä raotan joitain kohtia.

Animen taustamusiikki vaikutti kyseisten kohtien biisivalintoihin

Juurikin Tutun hajun, Yli kuilun ja Oi Benin kohdalla animessa kyseisien tapahtumien aikaan soineet kappaleet valittiin ”pohjiksi”, joiden päälle biisit sitten sanoitettiin ja sovitettiin. Alkuperäiselle teokselle uskollisena pysyminen oli tärkeä juttu, vaikka se välillä tuotti toisinaan päänvaivaa. Tästä esimerkkinä Yli kuilun, jonka animeversiossa kahta eri kappaletta oli ujutettu vähän sekaisin. No näin sitten teimme mekin, mutta kestojen kanssa pelaaminen oli akrobatisen osuuden kannalta hiukan pelottavaa. Samojen biisien löytäminen ja mätsääminen vaati lisää katselukertoja, vaikka ko. anime on nähty jo lukemattomia kertoja entuudestaan. Mahdollisimman useaan kappaleeseen koitimme saman musiikin saada, mutta mm. yksi poikkeus löytyy! Kyseessä on Suolilievelaulu, jonka taustanauha ei ole se sama joka soi animessa tiikeriveljesten syöksyessä sikaa teurastamaan. Se kuitenkin on erittäin samankaltainen, joten siksi siihen lopulta parempana vaihtoehtona päädyttiin.

Alkuperäisen, leikkaamattoman & japaninkielisen animen kohtaus, jossa ”Tuttu haju” soi

Animen suomidubbi vaikutti

Häikäilemättömän suorat lainaukset reploina varmastikin jäivät mieleen, mutta erityisesti Faijassa vilisi melkein kiusallisen paljon suoraa tai viittaavaa räävittelyä suomidubbiin. Repliikit kyseisestä dubista oltiin kirjoitettu ylös ja niitä ”sattuman varaisesti” hyödynnettiin. No katsokaapa videon pätkää muistin virkistämiseksi. Alla myös muutama vertaileva lainaus.

Dubbi: Isä. Minä arvasin. Faija: Faija! Arvasin sen. Sä oot mun FAIJA!

Dubbi: Röyhkimys! Miten uskallat väittää sellaista. Faija: Kuinka sä kehtaat väittää tuollaista.

Dubbi: Hopeanuoli aikoo taistella upseeria vastaan. Faija: Hopeanuoli aikoo haastaa upseerin.

Suuri musta karhu? Miksi ensimmäinen kuoleva koira sanoo ”suuri musta karhu”? Syynä on taas se sama suomidubbi ja vielä sitäkin enemmän tämän tekstin alapuolelta löytyvä video.


Montako kertaa tässä nyt sanotaan sana ”karhu”?

Miksi pilkulliset koirat kuolevat?

Valitettava esimerkki

Kysymys, jota mekin pitkään pohdimme. Pilkulliset hauvat tuntuivat saavan sattumalta animessa aina vähän verisemmän tai vaan tuhoon tuomitumman kohtalon. Pidimme jopa maratonin, jonka tarkoituksena oli laskea kuolevat koirat / kuolevat pilkulliset yksilöt. Loppua kohden tahti tiivistyi aivan valtavasti. Lisäksi nämä samat pilkut kuolivat useaan kertaan peilattuna ja sitten sama animaatio pyöritettiin uudelleen. Tämä kuitenkin johti siihen että musikaalissa brutaalisti kuolevat random hauvat olivat aina pilkullisia.

Smith ei tajua ja John ei kuuntele

Hyena: ”Voi ei, meidän täytyy auttaa sitä!” Smith: ”Mutta Benhän kielsi.”

Tämän voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Hyena ei missään nimessä halua mennä auttamaan Beniä ja on huolissaan siitä, että mahdollisesti joutuisi auttamaan Beniä. Smith kuitenkin luulee, että Hyena haluaa auttaa Beniä, joten kieltää toista, ettei tämä riko Benin käskyä.

John: ”Ajattelin ensin, että haastan johtajan ja otan lauman haltuuni, mutta en haluakaan. He ovat kaikki hulluja! Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä. Älä mene takaisin heidän joukkoonsa.”
Hopeanuoli: ”En ole samaa mieltä, John.”
John: ”Mitä se puhe faijasta oikein oli? Ei saa mielistellä toisia tuolla tavalla.”
Hopeanuoli: ”Mutta kun se oli minun isäni.”
John: ”Vain heikot hakeutuvat lauman turviin. Se johtaja on siitä erinomainen esimerkki.”

John taas viis veisaa siitä, mitä nuori Hopeanuoli hänelle puhuu. Röyhkeästi John vain jatkaa omia selityksiään, vaikka itse ei ole Hopeanuolta niinkään paljon vanhempi. Johnin valtava ego saa kuitenkin myöhemmin aikamoisen kolauksen, kun hän häviää ensimmäistä kertaa elämässään (Miksiköhän kaikki aina häviävät ENSIMMÄISTÄ kertaa…?). Kun hänet on päihittänyt tämän suuren koiralauman johtaja, niin äkkiä lauman ideaalit ovat Johnillekin mieleisiä. Mutta oliko Smith kuunnellut Johnin ihmiset & pyssy ideoita, kun hän haki Goheen ampumaan Akakabuton? Eli lopussa tullaan kuitenkin tarvitsemaan ihmisiä ja heidän aseitaan. Joten voisimmekin todeta, että John oli oikeassa todetessaan: ”Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä.”

”…Sinun silmäsi, Hopeanuoli.”

Miksi ne jaksavat jauhaa niistä silmistä?! Mitä on tämä räävitön poikarakkaus meidän musikaalissamme? Jälleen kerran se menee animelle uskollisena pysymisen piikkiin. Tosin suomeksi silmien palvonta tuntuu menevän vähän yli. Ja lähinnä siksi menimmekin viljelemään tätä ihailua huumoripohjalla. Japaniksi se voi olla hienoa ja uskottavaa, mutta suomeksi se menee kieltämättä vähän … tökeröksi. Hopeanuolen silmistä puhuvat animessa (aikankin) John, Fuji ja Musashi. Musikaalissamme viimeinen viittaus silmiin löytyi samasta kohtaa, mutta nyt Akatoran suusta. Animesta löytyy myös erään toisenkin hahmon silmien ylistystä, nimittäin itsensä Rikin.

Tarinoita kertovasta Wilsonista musikaalille kertoja

Musikaalissa oli kohtia, joiden näytteleminen tuntui enemmänkin epäoleelliselta, aikaavievältä tai jopa sekavalta. Tiesimme tarvitsevamme tarinallemme kertojan. Wilson, tuo mailmaa kolunnut sirkuskoira, oli rooliin se ehdottoman oikea valinta. Wilson tarinoita jo alkuperäisessä teoksessa ja tämän takia kehittelimme kyseisestä hahmosta neljättä seinää horjuttavan kertojakoiran. Kun Wilson kertoo yleisölle, hän on muille koirille täysin näkymätön. Mutta osallistuessaan koirien keskusteluun, niin vaikuttaa siltä että hän olisi aina ollut siellä läsnä.

Tässä videossa Myy raottaa itse vähän Wilsonin hahamoa.

Yksityiskohtien ja viitteiden vilinää puvustuksessa

Asumme lähtokohtana oli lavalla toimivat asut, jotka kestäisivat spottien ja liikuntasuorituksien tuoman lämmön ja joissa laulaminenkin olisi vain mukavaa. Tämän jälkeen ensisijaisesti hahmoista tuli saada itsensä näköiset ja höystää paketti hauskoilla yksityiskohdilla ja viittauksilla mm. omistajiin (Johnin kaulaliina, aurinkolasit ym.) tai vaikka nimen alkuperään (mm. Crossin paidan selkämyksessä risti).

Hahmojen väritys nojasi uskollisesti animeen tai mangaan, tapauskohtaisesti. Animessa värit vaihtelivat rajustikin (turkoosi Cross) ja eroja mangan & animen väliltä tietenkin löytyi. Esimerkiksi Mossin poika Jaguar on animessa isänsä tavoin turkiltaan ruskea, mutta mangassa kuin musikaalissamme poika oli musta.

Kaulapantojen malleissa ja väreissä pyrimme myös uskollisuuteen alkuperäistä teosta kohtaan. Tosin tässäkin niitä värivaihtoehtoja osalta löytyi useampaa. Mieleenpainuvimpana esimerkkinä kaulapannoista on varmasti Benin legendaarinen punapalleroinen somiste. Myös Mossin ja Sniperin piikkipannat, Hyenan ohut punainen kaularemmi ja Hopeanuolen lopulta hampaisiin hajoava kaulapanta ovat enemmän kuin maininnan arvoiset ja lisää niitä toki myös oli. Smithiltäkin löytyi kaulapanta, tosin se jäi aika hyvin kyseisen joukkueenjohtajan Shemagh-huivin alle. Kyllä, koira-armeija ansaitsi armeijaviitauksensa! Näitä siis olivat mm. Shemagh-huivi (Smith), baretti (Hyena) ja maastohousut (Cross).

© Tytti Levänen

Hopeanuolen puku on todella yksinkertainen, mutta tarkkasilmäinen (tarkka-ampuja) voi löytää siitä paljonkin huomionarvoisia kohtia, mm. ihanaa kasarimaisuutta uhkuvat hopeiset tennarit. ”Gohee-vyö” (jolle on oikeakin nimitys, mutta tämä on eeppisempi) tuotiin asuun Hopeanuolta kouluttaneen Takeda Goheen lookista. Loppupeleissä ei näyttänyt aivan samalta, sillä meno oli kovaa ja mikrofonin lähetin ei arvostanut. Mutta ajatushan on tärkein sillä ukko on hieno mies:

Havaintokuvana "GOHEE-vyöstä". Tällaisen ukon saa Urumista.

Eniten ulvontaa ehkä aiheutti rarkaisu siitä, että Hopeanuolella on ajellut sääret. Kaikki ulvonta oli yksimielisesti asian puolesta, vaikka raavaan miemäisiä kyyneleitä melkein poskipäille pääsi karkaamaan. Eniten huolta toisinaan aiheutti se, että pysyykö peruukki mukana vauhdikkaissa taistelukohtauksissa. Harjoituksissa se joutui aika koetukselle ja kun siihen vielä lisättiin painoa korvien muodossa (korvat oli ommeltu kiinni peruukkiin)… Huh! Pinnien määrää moninkertaistamalla useaan otteeseen saimme akitan korvat ja karvat pysymään kiinni tämän päänahassa.

Yksi Hopsun puvustusta pohtinut piirrustus. Allekirjoittaneen käsialaa.

Tässä olikin jokusen verran juttua, joten eiköhän se erää riitä, koska ei meitä kaikkia suurella muistillakaan ole varustettu. Toivottavasti saitte tästä irti kivan karhunkimpaleen taskuun laitettavaksi! Jos kysyttävää ilmeni tai tiedonhalu muuten vain heräsi, niin kommenteissa saa haukahdella ja ulvoakin. Yksityiskohtia ja muuta huomion arvoista tulee olemaan myös tulevassa musikaalissamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s