Hyvän ryhmän periaatteet – tulevatko ne lastenleireiltä?

Olen ehkä joskus sivulauseessa tai useammassa, ellen sitten vain pääni sopukoissa, maininnut, että musikaalimme harjoitukset ja muut kokoontumiset muistuttavat lastenleiriä. Tai varhaisnuorten kerhoa, kesäkerhoa tai vaikka rippileiriä. Mitä? Miksi minä tällaista selitän?

Ehkä minun on helppo rinnastaa tämä toiminta johonkin, mitä olen saanut kutsua harrastuksekseni ja myöhemmin myös työkseni. Lapsena olin innokas kerholainen kaikissa luovantoiminnan ym. kerhoissa, joita seurakuntamme järjesti. Kun olin liian vanha kerholaiseksi, lähdin mukaan apukerhonohjaaja koulutukseen. Myöhemmin olin jo oikea kerhonohjaaja ja siitä eteenpäin myös isonen niin lastenleireillä, kesäkerhoissa kuin rippileireilläkin. Työkokemusta kertyi sellaiset seitsemän vuotta, vähintään. Näiden vuosien aikana ehdin työskennellä useiden lapsien, varhaisnuorien ja nuorten parissa. Paikkakunnalta muuttaminen ja opiskelut asettuivat lopulta ylitse pääsemättömäksi esteeksi ja silloin päätin jättää tilaa uusille innokkaille.

Joskus Smithikin oli pieni... miettikää sitä.

Musikaalia tehdessä kaikki, mitä kerhoja ja muuta vastaavaa toimintaa vetäessä on tullut opittua, oli enemmän kuin hyödyksi. Jokainen kerhokausi alkoi uusien kasvojen toisiinsa tutustuttamisella, joten tähän löytyi leikkejä ja harjoituksia melkein ulkomuistista. Kaikki ne erilaiset tilanteet ja ihmiset olivat opettaneet paljon, niin että tiettyjen tapahtuman kulkujen ennakointi oli helpompaa. Tämä toi minulle itselleni huojennusta ja helpotusta, vaikka välillä olikin raskaampaa hengittää.

Mutta hei hetkinen – musikaalin hauvathan eivät ole enää varhaisnuoria saati lapsia! Oliko mahdolliset menetelmäni kelvottomia? Ei. Ne toimivat kyllä kaikkiin, mutta mitä vanhemmaksi porukka käy niin usein se on silloin vaikeampaa. Aikuset ihmiset kyseenalaistavat ja väittävät vastaan eri tavalla kuin lapset. Osaavat todella pienetkin taaperot olla erittäin itse- ja määrätietoisia, mutta aikuiset ihmiset lisäksi luulevat olevansa niin fiksuja, ettei heidän ajattelumallejaan muka voisi kyseenalaistaa. Määrätietoisuus ei kuitenkaan ole näiden muiden ohella missään nimessa huono ominaisuus. Ei suinkaan. Ryhmäytyminen ja ryhmässä toiminen tulee huomattavasti vaikeammaksi, kun kaikilla on oma ”suunta”, joka ei ole kenellekään yhteinen. Ryhmässä pitää joko vallita täysivaltainen tasa-arvo tai ryhmällä on oltava johtaja. Tai sitten ryhmä on tasa-arvoinen ja sillä on johtaja, jota kuunnellaan. Tämä on laumassamme toimiva asetelma ja periaatteena on, että kaikkia kuunnellaan eikä päälle puhuta.

Se, että ryhmän jokainen jäsen saa äänensä kuuluviin, on hyvä ja tärkeä periaate. Lastenleireilläkin ja kerhoissa jokainen lapsi on oma yksilönsä, joka otetaan huomioon. Kun kaikki tiedostavat toisensa yksilöinä ja ottavat toistensa tarpeet huomioon, joukko toimii paremmin ryhmänä. Sitten kun yksilöt ottavat huomioon ryhmän tarpeet olemme erittäin lämpöisellä puolella. Tätä voi olla, että joku jää auttamaan treenipaikan siivouksessa, vaikka oma bussi menisi juuri sopivasti ja kotona odottaisi jäätelöä.  Haastavampaa voi olla jättää henkilökohtaiset huolet kokonaan pois treeneistä.

Stoori suoraan meidän harjoituksistamme

Vaikka periaatteet ovat ihania, hienoja ja niitä on mukava halailla – niin silti niiden toteutuminen ei ole aina lastenleikkiä. Suurempien ryhmien kanssa keskittymiskyvyn herpaantuminen on yleistä kuin itikan puremat Suomen suvessa. Parannettavaa löytyy aina parhaimmassakin. Siihen oletukseen ei kannata jäädä, että meillä nyt on jo hyvä ryhmä, niin mitään ei tarvitse tehdä lisää. Lastenmaailmassa tämän päivän ystävä voi olla jo huomenna vihamies ja ylihuominen on arvaamattomuutta. Tapahtuu tätä vähän varttuneemmillakin, tosin ei aina niin äärirajoilleen vietynä:

Muistammeko huomioida toisten tarpeet tarpeeksi usein? Osaammeko sulkea oman suumme ja antaa puheenvuoron sitä pyytäville? Tiedätkö, että jostakusta voi tuntua todella pahalle, jokin asia mitä teet vaikka et itse tiedosta sitä?

Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa sisältää aina omat haasteensa. Olemme erilaisia, olimme sitten lapsia, nuoria, aikuisia tai vanhuksia. Jokaisen päässä liikkuu omat aivoitukset ja aina kanssahauvan ymmärtäminen ei ole niin helppoa, vaikka asia voisi toisesta olla erittäin yksinkertainen. Tarvitsemme kärsivällisyyttä ja aikaa ymmärtämiseen, tai sitten jonkun väliin tulkkaamaan ideoita paremmin auki. Riitaantua voi helposti hassustakin asiasta, jos ei vielä tunne toisen ajatusmalleja. Jos jokin toisessa ärsyttää, se voi aiheuttaa pidemmällä aika välillä nurinaa. Tuolloin voisi miettiä, että olisiko aika istua alas ja keskustella ko. henkilön kanssa asioista? Kyllä, se on vaikeaa. Huomattavasti vaikeampaa, kuin ihmisten pois omasta elämästään sulkeminen. Mutta on kannattavampaa kohdata ongelmat, kuin juosta niitä alituisesti karkuun. Jos rikkaruoho kitketään nuorena, niin se ei kasva mielettömäksi ongelmavyyhdiksi.

On parempi rakastaa kuin vihata

Joukollamme on hyvä ryhmähenki, mutta se ei tarkoita, etteikö kaikenlaista vääntöä olisi sattunut. Kolhulhuilta ja kolauksilta ei varmasti kukaan säästy, mutta niistä voi oppia paljon. Yhteishenkeä pyritään pitämään korkealla, mutta se vaatii jokaiselta osansa. Miksi?

”Jokainen meistä on yksin puinen keihäs. Yhtenä kimppuna meistä tulee ase, jota ei murra mikään voima.”

Ryhmä rakentuu sen jäsenistä. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa osana isompaa kokonaisuutta. Jos jokainen tekee parhaansa ja toimii muita kunnioittaen, on syntynyt joukkue, joka puhaltaa yhteen hiileen. Yhdessä on helpompi suunnata kohti samaa tavoitetta ja päämäärää. Voitto tuntuu silloin moninkertaisesti suuremmalta, kun se on saavutettu yhtenä rakastavana ryhmänä.

Ystävyys on tärkeä elementti musikaalimme hauvalaumassa. Kaikki ovat kaikkien kavereita ja on lupa olla oma itsensä. Emme tuomitse, vaan otamme avosylein vastaan. Joitain hauvoja tämä jokin on saanut tulemaan ulos kuorestaan, toisia tuntemaan mieletöntä kaipausta treeneihin ja useampaa kutsumaan porukkaa ”toiseksi perheekseen”. Nyt kun joukkomme on kasvanut, koitamme edelleen pitää kiinni samasta rakastavasta ilmapiiristä. Toivon itsekin, että jokainen antaa taas siihen osansa. Yhdessä kun olemme vahvempia. ♥

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s