Käännös Takahashin seuralaisen Animecon-raportista

Kapulakäännös suomeksi seuraavasta artikkelista (koko artikkelia ei ole käännetty): http://www.nihonbungeisha.co.jp/goraku/moto/047.html (Käännöksessä voi ihan hyvin olla väärin ymmärrettyjä asioita ja virheitä, ja niistä saa sitten kyllä huomauttaa.)

Lauantai 14.7.2012

Vihdoin pääsimme matkan päätapahtumaan, Animeconiin. Paikka oli (Kuopion) kaupungin musiikkikeskus. Rakennus oli ihan kuin yliopisto. Tapahtuma itse muistutti Japanin Comic Markettia, mutta täällä huomio kiinnittyi hienoihin cosplay-pukuihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa konserttisalissa pidettävä Takahashi-sensein haastattelutilaisuus. Vaikka Suomessa oli tuolla hetkellä julkaistu Weediä vasta yhdeksänteen osaan asti, fanit olivat perillä japanilaisten tankoubonien ja jopa Shoukan Manga Gorakun* tapahtumista, ja kysymykset olivat aika syvällisiä. He kyselivät myös Johnin ja Smithin kaltaisten hahmojen, jotka eivät enää ole tarinassa, ajatuksista ja tunteista. Haastattelu kesti noin tunnin.

Sitten sensei kirjoitteli nimikirjoituksia. Kaksisataa fania sai signeerauksen. Joillakin oli cosplay-puvut yllä ja jotkut toivat itse tehtyjä lahjoja. Sen jälkeen pidettiin valokuvatilaisuus. Harvinaisena herkkuna innokkaille faneille otettiin myös kahdenkeskisiä valokuvia.

Päivän päätti illalla kuultu sinfoniaorkesterin animekonsertti. Sen jälkeen ajoimme vartin verran katsomaan Kuopion kaupungin maamerkkiä, Puijon tornia. Tornista ihastelimme metsien ja järvien täyttämää maisemaa. Tornista oli 360 asteen näkymä, suorastaan upeaa! Japanin vastaava… Hokkaidoon Doutoun maisemat muistuttavat ehkä vähän tätä? Söimme siellä illallistakin, ehdottomasti suositeltava käyntikohde. Myöhäinen kesäaurinko sai ajan kulun ihan unohtumaan, ja oli hauskaa illastaa tulkkien ja conin henkilökunnan kanssa.

Sunnuntai 15.7.2012

Myös Animecon oli kaksipäiväinen. Sää pysyi tällä matkalla lähes koko ajan hyvänä.
Sunnuntaiaamukin alkoi haastattelulla. Tällä kertaa keskiössä olivat sensein suosikkilyhyttarinat. Hän esitelmöi Ginga-sarjaan kuulumattomista Lonely Ron ja Shion no kaze -tarinoista. Hän esitteli myös Karadaki no toronin, josta pitää kovasti. Nämä tarinat on julkaistu Shueishan Ginga – Shin gaiden -sarjan toisessa osassa.

Vihdoinkin iltapäivä!! Vuorossa sunnuntain päätapahtuma, Hopeanuoli!musikaali!! Ennen esityksen alkua juttelin Sniperia esittävän nuorukaisen kanssa, ja takahuoneessa oli tunnelma todella hektinen.

Tämä musikaali oli esitetty jo edellisenä vuonna, mutta tällä kertaa se oli entistäkin mahtavampi!! Tuhat henkeä vetävä sali oli täynnä katsojia!! Innokas esitys ja laulut tempasivat mukaansa. Se olikin oikein, sillä esiintyjät olivat kaikki itse Hopeanuoli-faneja. He olivat teettäneet itselleen Hopeanuoli-hupparit ja -paidat harjoituksia varten.

Esityksen kieli oli suomi, mutta kun tarina oli tuttu, sisältö tuntui juuri oikealta. Alussa olivat Johnin, Benin, Tiikeriveljesten ja Hopeanuolen kohtaamiset. Sitten Igojen ja Kougien sota. Ja lopuksi taistelu Akakabutoa vastaan. Hopeanuolen lopussa tekemä Zetsu tenrou battouga… Sniper ja Riki olivat cooleja, Hopeanuoli taas terhakka.

(Valokuvassa vasemmalla kasvot tännepäin on Riki, oikealla Hopeanuoli.)

Etenkin battougan hetki teki suuren vaikutuksen, haluaisin nähdä sen vielä uudestaan. Onkohan vaikeaa saada tätä DVD:llä…
Esityksen loputtua sensei meni takahuoneeseen esiintyjiä tapaamaan. Seurasi nimikirjoitushyökkäys. Sensei signeerasi loputtomat määrät paitoja ja huppareita.


(Kuvassa nimikirjoitusta kirjoitetaan Kurojakille**.)

Lopuksi esiintyjät vielä ojensivat senseille albumin, johon olivat koonneet kuvia harjoituksistaan. Proggis oli heille selvästi todella rakas.

Tapahtuma päättyi. Vielä aurinkoisella kadulla kävellessämme kuulimme japaninkielisiä huutoja ”Takahashi-sensei!” ”Paljon kiitoksia!” Kuulin, että monet ovat oppineet tai alkaneet opiskella japania japanilaisten teosten kautta. Suomalaisten ja japanilaisten luonteetkin ovat samankaltaisia, ja ihmeellisesti en kaupungilla kävellessäni tuntenutkaan mitään ulkomaalaisena olon kiusallisuutta. Suomi on maa, jossa on helppo käydä.

Maanantai 16.7.2012

Aamulla kokoustettiin kuopiolaisella järvellä. Suomi on pinnanmuodoiltaan suurelta osin tasaista, joten jääkauden muodostamia järviä on tuhatmäärin. Risteillessämme järvellä sensei antoi lehtihaastattelun Japan Pop -nimiselle lehdelle.

Senkin sisältö oli melko syvällistä. Toimittaja kysyi muun muassa Andystä, jonka tarina ei ole vielä ilmestynyt kirjana Japanissakaan. Andy on Johnin suomalaisten sukulaisten jälkeläinen ja siksi se kiinnosti kovasti. Tällaista tankoubon-julkaisua edeltävää tietoa oli kuulemma löytynyt Twitteristä. Vai sillä tavalla. Paikalla oli ihmisiä, joilla oli esimerkiksi Weed-leluja ja muita oheistuotteita, joita ei saa kuin Japanista. Kaipa nyt kun Internet on laajentunut, etäisyydet eivät tunnu missään niin kauan kun on rakkautta teokseen.
Sen jälkeen lähdimme takaisin Helsinkiin. Seitsemännen päivän aamuna sensei signeerasi Stockmannilla.

Sinä päivänä paikalle tuli ikääntyneitäkin ihmisiä, jotka pyysivät nimikirjoitusta annettavaksi lapsenlapsilleen. Täällä Ginga ei todella ole vain lasten, vaan usean sukupolven juttu.

Sinä päivänä oli upea Suomi-sää. Juttelimme kahvilassa tulkkien A-sanin ja M-sanin kanssa. Vaikka aasialaista väkeä on Suomessa vähän, on se kuitenkin hyvältä käytökseltään hieno paikka. Rentoutumisen hetki viimeisenä muistona nousimme illalla lentokoneeseen lähteäksemme kohti Naritan lentokenttää.

Matkasta jäi mieleen fanien Ginga densetsu -sarjaa kohtaan tuntema kiintymys. Se on samanlaista niin Japanissa kuin Suomessakin. Palattuaan takaisin kotiin Takahashi-sensei palasi heti Orionin kirjoitustyön pariin. Hän sanoo tekevänsä parhaansa piirtämistyössään tästäkin eteenpäin.

Suurkiitokset kaikille faneille, jotka tästä edeskin kannustatte Ginga densetsu -sarjaa ja Takahashi-senseitä!

* Shoukan Manga Goraku on lehti, jossa Ginga densetsu Weed Orion ilmestyy, suom. huom.
** Kuvan ottaja luuli hahmoa Sniperiksi, mutta kyseessä on todellisuudessa Kurojaki, suom. huom.

Mainokset