9. luukku: Hopeanuoli!musikaali – suomalaisen animemusikaalin syntymä

Pidin tästä luonnon taannoin Kikuconissa, mutta koska sisältö kiinnosti muitakin kuin paikalle päässeitä, niin päätyypä tämä sitten joulukalenterimme luukuksi. Ko. luento pidettiin ennen Kuopion esitystä, joten tässä keskitytään enemmän Tampereen esitykseen, vaikkakin harjoitus ym. asiat ovat erittäin (noh, täysin) sovellettavissa uudistetunkin musikaalin treeneihin ym. Toivottavasti tykkäätte. ~Rewe

Mikä se on?

  • Hopeanuoli!musikaali esitettiin ensimmäistä kertaa 3.9.2011 roolipeli- ja animetapahtuma Traconissa
  • Musikaalin tarina perustuu Suomessa ”Hopeanuolena” tunnettuun animeen Ginga: Nagareboshi Gin
  • Kyseessä on täysin fanitekoinen produktio

Traconin esitys oli kestoltaan n. 1h 20min. Tampere-talon pieni sali, jossa musikaali tällöin esitettiin, vetää 500 katsojaa. Kuuleman mukaan yli puolet saliin jonottaneista katsojista jouduttiin käännyttämään ovelta salin ollessa jo täysi.  Tiet poistumisteille tulivat olla auki niin paloturvallisuus- kuin esitykseen itseensä liittyvistä syistä.  Eli kiinnostusta esitystä kohtaan kyllä oli.

Hopeanuoli on varmasti Suomen tunnetuin anime, kiitos kulovalkean tavoin 90-luvulla levinneiden VHS-kasettien. Niitä katsottiin kavereilla ja jopa päiväkodeissa on sarjaa näytetty. Oletuksena tuolloin taisi olla, että kaikki piirretyt sopivat lapsille eivätkä aikuiset olleet tietoisia tästä aika verisestäkin sisällöstä.

Idea musikaalista syntyi pienten sattumien kautta. Ystäväni Saara, jonka kanssa myöhemmin sanoitimme musikaalin kappaleet, halusi nähdä japaninkieliset leikkaamattomat Hopeanuolet ja aloimme näitä maratonina katsomaan. DVD sisälti jokaisen jakson välissä opening ja ending teemat ja lopulta lauloimme niitä suomitekstityksen mukaisesti. Se oli niin haastavaa, että tulos oli niin lopullisen huvittava, että se viihdytti meitä pitkään. Kämppikseni Kira tuli samaisena yönä USA:sta, kun olimme päättäneet maratonin. Ensin heitimme Kiralle ”höhö hopeanuolimusikaali”-läppää ja lopulta olimmekin katsomassa Very Potter Musicalia, joka on faniproduktio musikaali Harry Potterista. Lopullinen pääteltä oli se, että jos nuokin pystyivät niin miksemme sitten mekin. Ja tässä sitä sitten ollaan.

Miksi juuri Hopeanuoli? Osaksi se oli sattumaa, että olimme katsoneet juurikin Hopeanuolta ja idea syntyi siinä sivussa. Mutta Hopeanuoli oli kyllä myös ainoita varteenotettavia vaihtoehtoja, sillä rakkaus ko. sarjaa kohtaan juontaa syvälle ja yhdisti idean isiä.

Idean julkistaminen, huutelu & tiedottaminen

Nimen keksiminen

  • Musikaalin nimi on Hopeanuoli!musikaali, (englanniksi: Gin! The Musical)
  • Nimen tulisi erottua muista ja olla selvästi juuri meidän musikaalimme
  • Japanilainen lastenteatteri esitti oman versionsa nimellä 『勇者たち-流れ星銀-銀牙』(=Heroes – Silver Meteor – Ginga)

Muut kirjoitusasut ovat vääriä. Eli ei tavuviivoja, yhteenkirjoitusta ilman huutomerkkiä, ei isoa M-kirjaita eikä kirjoitettuna erikseen jne. Kyseessä on juuri meidän musikaalimme nimi ja se kirjoitetaan näin. Huutomerkki sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen (kiitos: Cannibal! The Musical), koska halusimme jotain millä korostaa musikaalimme nimeä, emmekä olla tylsiä – niin onhan olemassa se japanilainenkin musikaali Hopeanuolesta.

Hopeanuolesta on tehty japanissa musikaali on omastamme poikkeava – eteenkin loppunsa suhteen. Sen esitti japanilainen lastenteatteri. Toisin kuin alkuperäisessä tarinassa, tämä musikaali päättyy onnellisesti ja Akakabuto ja koirat elävät onnellisena loppuun asti. Ehkä tanskalaiset olivat nähneet Hopeanuolesta tämän version ja siksi heidän VHS-kannet näyttivät tältä:

Tosin myöhemmät versiot näyttivät vähän pelottavammilta:

tanska2

Alustava tiedottaminen

  • Sosiaalinen media: Irc-galleria, Facebook, Aniki, puskaradio…
  • Ilmoitukset Manga Cafélla ja Fantasiapeleissä (Helsinki)
  • Myös kyselyjä conien suuntaan oli laitettu

Alussa asiasta ei huudeltu niin paljon, vaan aloimme miettiä itse lauluja ja käsikirjoitusta. Halusimme, että meillä on oikeasti valmista näyttöä ja materiaalia, ennen kuin aloimme etsimään esiintyjiä. Halloweenin 2010 jälkeen ensimmäiset kappaleet olivat valmiita ja aloimme järjestämään koulvontoja sekä tiedottamaan niistä.

Eniten hakuprosessi kulki ehkä puskaradion kautta. Eli olimme kertoneet asiasta kavereillemme, jotka kertoivat siitä edelleen kavereilleen. Ilmoituksen pätkiä oli mainituissa medioissa. Manga Cafélle ja Fantsuun saimme jättää paperiset ilmoitukset. Ideasta oli myös puheltu vähän conien suuntaan.

Sanoittaminen

Animen soundtrackin hyödyntäminen:

  • Jo sanoitettujen kappaleiden kääntäminen & sovittaminen (Opening, Tuo huomen)
  • Jo sanoitettujen kappaleiden alkuperäisestä poikkeava käännös (Faija, Ouun soturit)
  • Sanojen ”upottaminen” instrumental kappaleisiin (Oi Ben, Tuttu haju)
  • Animen taustamusiikit pyrittiin upottamaan samaisiin kohtiin musikaalissa (Yli kuilun, Oi Ben, Tuttu haju)

Satunnaisesti saimme osaksemme määintää siitä, että olemme kääntäneet kappaleet suomeksi emmekä esitä niitä japaniksi. Itseäni tämä lähinnä suuresti huvitti. Laulu on musikaalissa yksi erittäin keskeinen ilmaisun muoto ja tärkeä osa tarinan kerrontaa. Tämän takia sen pitää olla yleisön ymmärrettävissä, eli samalla kielellä kuin varsinainen esityskieli. Jos olisimme saaneetkin jonkun laulamaan kappaleita japaniksi, niin emme olisi enää siinä tapuksessa olleet musikaali. End of story.

Faijan sanoittaminen oli yksi hauskimmista prosesseista. Takayauki Miyauchin laulamana ja lausumana sana ”Fire” kuulostaa suomalaiseen korvaan faijalta ja varmaan minun lausumana herran nimi kuulostaa japanilaiseen korvaan pelkältä puurolta. Faijaa rakennettiin pitkälti animen kohtauksen mukaisesti ja sinne on upotettu miltein sopimaton määrä suomidubbi-viitauksia ja lainauksia.

Animen tietyissä kohdissa soineet taustamusiikit pyrittiin upottamaan samaisiin kohtiin musikaalissa ja niitä myös muokattiin kappaleita yhdistämällä samanlaisiksi (Yli kuilun, Oi Ben, Tuttu haju). Suolilievelaulu oli meilkein tällä samaisella listalla, mutta lopulta päädyimme eri kappaleeseen kuin siihen alkuperäiseen mikä soi veljesten ensiesiintymisessä.

Käsikirjoitus

TV-ruudun ja lavan erotko?

  • Se, että musikaali perustuu jo olemassa olevaan teokseen, ei tarkoita että itse käsikirjoitus olisi jo valmiina
  • Animaatiossa on huomattavasti helpompi toteuttaa asioita nopeasti kuin lavalla. Valmiin tuotoksen lavalle sopivaksi versioksi taittaminen vaatii pähkäilyä!
  • Todellista animen analisointia? = Tee siitä musikaali
  • Jokainen pieni yksityiskohta on otettava huomioon, joten alkuperäisteos käy tutuksi vaikka repliikit aluperin jo osaisi ulkoa. Lopulta on tiedettävä vain kaikki.

Tiivistys on pakollista

  • Kaikkea ei voi kattaa, koska lava-aika ei riitä
  • Hopeanuoli animessa on 21 jaksoa = 630min = yli 10h = DEATH ON STAGE?
  • Pakko jättää jotain pois, joka ei kuitenkaan särje musikaalin itsensä juonta
  • Se, että musikaali perustuu jo olemassa olevaan teokseen, ei tarkoita että käsikirjoitus syntyisi sormia napsauttamalla tai olisi jo valmiina.

Animen sovittaminen musikaaliksi vaatii miettimistä. Lavalla ei voi kikkailla kuvakulmilla tai sillä kaikella mikä on animaatiossa mahdollista. Todellisuuden puolella suurin osa näistä on enemmän kuin haastavaa ja mahdotonta. Miten ihmeessä lavalle saadaan vuori ja samankokoinen karhu? Jo käsikirjoitusta kirjoitettaessa on käytävä läpi asioita mitä oikeasti voidaan tehdä ja näyttää. Lisäksi replikointi ja mikrofonimäärät kulkevat ehkä surullisenkin usein käsi kädessä, ainakin näin faniproduktiossa.

riki1

Todellista animen analysointia? = Tee siitä musikaali

Ja tätä mieltä olen minä, kun jokaista sekuntia myöten kaikkea on tapitettu taustamusiikeista, taustakoirista, replikoinneista, reaktioista, äänenpainoista, hahmojen välisistä suhteista ym. huolellisesti läpi. Vaikka repliikit osaisi jo ulkoa, niin se ei ole vielä tarpeeksi. Musikaalin pohjatyönä animea olen katsonut lukemattomat kerrat japaniksi ja suomeksi kuin myös ruotsiksi. Mangaa tietenkään unohtamatta! Sillä lopulta on vain tiedettävä kaikki.

Ensimmäisessä musikaalissa isoimpana ongelmana oli arvioida käsikirjoitusta kirjoitettaessa kuinka kauan se tulisi lavalla kestämään. Se ei saisi missään nimessä kestää yli kahta tuntia, joten sisällöstä oli jo tuolloin leikattava paljon pois. Ninja-arkki heitettiin roskiin suosiolla, sillä meillä ei riittänyt näyttelijöitä, eikä kestonkaan suhteen uskallettu antaa sille varaa. Ninjojen puuttuminen ei haittaisi lopullista tarinaa, sillä onneksemme tämä osa oli hieman ”irrallinen”. Meiltä puuttui muitakin tärkeitä hahmoja, kuten Ben jolle osa oli jo kirjoitettu, joten ei varaa yksinkertaisesti ei vain ollut. Akame kuitenkin lavasteninjana ja saamme syyttää vain Benin huonoa päätä, ettei ninjaklaanien välistä sotaa menty pistämään poikki. Siellä se varmaan vieläkin jatkui… Läpimenoja mentäessä kesto lopulta arvioitiin noin 1h 30min, johon oltiin ihan tyytyväisiä. Lopullinen musikaali kesti vähemmän aikaa, joten Animeconissa esitettävä uudistettu versio on saanut pidennystä juuri edellisestä uupuneesta ninja arkista.

Koeulvonnat

170828_158203700896365_3194534_o

Kauan sitten eräissä koeulvonnoissa… :)

Tilojen hankinta

  • Kyselyjä nuorisotiloille, varauksia, lomakkeiden täyttämistä, keskusteluja, neuvotteluja

Miten se toimi?

  • Koe-esiintymistilaisuuteen kuului laulunäyte, improvisaationäyte ja haastattelu
  • Ulvonnat pidettiin 18.12.2010 ja seuraavat tammikuun puolelle noin kuukauden kuluttua
  • Ensin värvättäviksi tuli huudeltuja jo valmiita tuttavuuksia, uusia innokkaita löytyi ilmoituksien kautta (MangaCafé, Fantasiapelit, Ihana Internet)
  • Jo koeulvonnoissa pystyttiin tekemään päätöksiä roolien jakamisen suhteen

Tilana käytettiin Espoon pienintä nuorisotilaa, jonka saimme käyttöömme jalon tarkoituksemme takia ilmaiseksi. Nuorisotiloja saa vastaaviin käyttötarkoituksiin, myös harjoituksiin, aika kätevästi. Se vaatii vaan jaksamista, sillä usein tilat ovat kovassakin käytössä. Pääkaupunkiseudulla nuortenryhmille annetaan mieluusti tiloja käyttöön ilmaiseksi, kun käyttötarkoitusta on (musikaaliharkat, larppi, tms). Tiloja varatessa kannattaa mennä käymään ko. nutalla ja tutustumassa ja puhumassa nutan työntekijöille. On helpompi olla suoraan henkilöihin tekemisissä, sillä muuten byrokratia voi jyllätä ylitsenne. Eli puhelinta käteen soittoa ja sähköpostitiedustelua ym suoraan nutalle tai heti käymään. Mainituilla tavoilla varmistetaan että porukkaa on paikan päällä. Varoituksena on se, että kaikkialla ei vastata puheluihin, sähköposteihin tai muuhunkaan kovin ahkerasti, joten töitä ja paperisotaa saa tehdä. Tilankäyttöä varten on aina täytettävä lappuja, haettava avaimet ja oltava vastuuntuntoinensillä tilat ovat teidän vastuullanne!

Laulunäyte oli yksi musikaalimme kappaleista, ensimmäisen musikaalin ulvonnoissa se oli haastavasti Oi Ben. Uudistetun musikaalin koeulvonnoissa kokelaat esittivät vapaavalintaisen kappaleen musikaalistamme ja lupa oli myös lurauttaa näytettä jostain itselle vielä tutummasta yleiskuvan saamiseksi. Haastattelussa olemme käyneet läpi aina kyseisen henkilön omia toiveita, osaamista ja sen sellaista. Millä kriteereillä olemme valinneet hauvoja? Ensimmäisellä kerralla kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Kaikki eivät lopulta projektissa voineet jatkaa, sillä prokkis vaatii aikaa, jota kaikilta ei löytynyt. Toisella kerralla jouduimme jo karsimaan porukkaa sähköpostihakemusten puolella, mutta kaikki koeulvontoihin saapuneet otettiin mukaan.

pack

Jo koeulvonnoissa pystyttiin tekemään päätöksiä roolien jakamisen suhteen, mutta osa roolituksista eli ja muuttui harjoitusten myötä. Kibin, eli Hopenuolemme, roolitus lyötiin lukkoon koelauluissa. Olin jo syksyllä saanut suuria visioita siitä, miten Kibi olisi ehdottomasti paras valinta Hopeanuoleksi ja Kiran ja Saaran kompatessa ideaa kybällä siirryin ”vähän kuulostelemaan Kibin mielipidettä”. Kibistä Hopeanuoli- ajatus poiki meille mukaan myös yhden Hakuron, sillä Nani oli sillä tiedolla suostuteltu.

Kibi esitti kysymyksen: Miksi itse valitsit Smithin, vaikka koko proggiksen pääjärjestäjänä oisit voinut olla kuka vaan? En itse valinnut hahmoa, vaan Saara ja Kira castasivat minut ko. rooliin. Vain Kira meistä alun kolmikosta ”päätti” oman roolinsa, joka oli John. Saara oli alun perin Wilson, mutta vaihtarivuosi Skotlannissa tuli sitten myöhemmin tälle esteeksi. Smithin rooli ei minua haitannut, sillä hahmo on ollut aina omien suosikkieni joukossa. Nyt produktiota tehdessä on kuitenkin toisinaan tullut niitä epäilyksen ja ahdistuksen momentteja, kun sitä miettii että olisiko pitänyt jättää näytteleminen kokonaan ja keskittyä kokonaan ohjaamiseen & tuottamiseen. Musikaalissamme on kuitenkin iso plussa se, että oikeastaan kaikki ovat opettajia ja toistensa ohjaajia. Musikaalia tehdään yhdessä, vaikka lopullinen sana taitaa olla allekirjoittaneen takataskussa, jos sille on tarvetta. Vaikka työtä on hullusti, niin panostan ja pistän aina parastani peliin, vaikka se on haastavaa.

Kutakuinkin roolitus oli pääosin erittäin helppoa ja ihmisitä jotenkin näki, mihin kukin sopisi parhaiten. Ja jos se ei heti ollut selvää niin lopulta palaset loksahtelivat paikoilleen. Näin kävi mm. Euvan, eli Crossin, kanssa. Euvalle oli kaavailtu vaikka mitä roolia, mutta kun neito luki plarista Crossin reploja imitoiden ihanasti suomidubbi Crossia, niin olimme myytyjä, ettei ollut toista.

Tilat & harjoitukset

  • Tilat varattava hyvissä ajoin (esim. nuorisotilat) ja harjoituskalenteri laadittava (päivämäärät harjoituksista kaikkien tietoon)
  • Harjoituksien kulkua tulee suunnitella etukäteen aikataulujen ym. muodossa. Aikataulut laaditaan läsnäolijoiden mukaan = maksimaalinen hyöty
  • Harjoituksien sisältöön kuuluu mm. lauluosiot, läpimenot, koreografiat, näyttelijäntyön harjoitteet, kohtauksien läpikäyminen, leikit, ruokailu
  • Harjoituksia ei voi koskaan olla liikaa!

Kaiken tämän lisäksi yhteishengen ruokkiminen on erityisen tärkeää. Juuri mm. sen tähden aikaa ei koskaan voi olla liikaa. Yhdessä on kiva puuhailla leikkien ja muiden merkeissä ja perussääntönä on se, ettei ketään jätetä ulkopuolelle. Lauma on porukka, jossa kaikilla on lupa olla ja saa pitää hauskaa porukalla. Se, miten on saatu näin hyvä porukka kasaan, on kuitenkin osaltaan vielä arvoitus. Johtuuko se siitä, että kaikki antavat aina parastaan ja että sillä meiningillä päästään läpi vaikka harmaan kiven? Positiivinen ilmapiiri on ollut sen arvoista ja sitä on ruokittu.

Harjoituksien tulee olla organisoituja. Niissä pitää olla hyvä meininki, mutta se meiningin pitää olla aina hallussa, sillä tietyssä ajassa pitää saada paljonkin asioita tehtyä. Suuremmalla porukalla kannattaa jokaiselle yksilölle miettiä oma aikataulu ja lukujärjestys.

Projekti vaatii paljon, meiltä kaikilta

  • Kaikkien motivaatio ja läsnäolo ovat tärkeitä
  • Rahaa palaa matkakuluihin, ruokaan, puvustukseen, lavastukseen ja kaikkeen
  • Stressitaso nousee, paniikki lietsoo sitä entisestään

Jos porukalta puuttuu motivaatiota, se näkyy heti myöhästelyinä, laiskuutena, haluamattomuutena ”emmä ny jaksa tätä” ja kissanristiäis-poissaoloina. Projektin vapaaehtoisuuden tähden motivaation puute on meillä ollut aika harvinaista. Tietenkin fokusta laskee väsymys, joka sitten on inhimillistä ja ilmenee moninkin eri tavoin (erittäin paljon derppausta tai pystyyn nukahtamista). Läsnäololla voikin tarkoittaa ainakin kahta, nimittäin fyysistä ja henkistä läsnäoloa. Tuot itsesi harjoituksiin ja tuot myös ajatuksesi paikalle ja skarppaat.

253917_188836604499741_2667061_n

Reta toimi varoittavana esimerkkinä – Smithin viikset & parta -rankaisu! (Ps. Reta on kyllä ihan kiltti, ei hätää! :DD)

Vastoinkäymisiä

  • Niitä sattuu ja niitä tulee päin ja kovaa
  • Epäusko nakertaa pilvilinnaa

Mihin kannattaa varautua?

  • Ihmiset, ne eivät ole koneita
  • Organisointia syö aikaa ja hermoja
  • Äkkiä kaikki voi olla aika perseestä

eikay-kaikkionkiellettya

Mikrofoni ongelmat ovat varmaan se mikä kaikilla on 1.musikaalia muistellessa kielen päällä. Niitä ei saatukaan tapahtumalta, ne piti vuokrata, niitä ei ollutkaan oikeaa määrää ja ne eivät sitten toimineetkaan. Tekniikka kusee valitettavan usein, joten se pitäisi aina ottaa suurennuslasin alle, sillä se kuitenkin tökkii jossain kohtaa.

Kun musikaali oli Traconissa esitetty, Kibi vertasi Hopeanuoli!musikaalin tarinaa omansa: ”Hopeanuoli on pieni pentu, josta kasvaa vahva johtaja”. Olimme kaikki todistaneet musikaalin edetessä Kibin kasvutarinaa epävarmasta ”en minä osaa laulaa ja en ainakaan laula ääneen”-persoonasta lavakarismaattiseen ja laulutaitoiseen nuoreen mieheen. Itse koko musikaali on myös ollut kasvu tarina kaikille siihen osallistuneille kuin myös projektille itselleen. Tavoitteet asetetaan yhä korkealle ja annetaan sitä parastaan, nyt kokemusta rikkaampina ja osaavimpina.

Minkälaisiin kommelluksiin vastaavanlaiseen projektiin ryhtyvän on varauduttava? Ihmisten paikasta toiseen siirtyminen, syöminen ja kaikki vie aikaa. Lisäksi ihmiset voivat myöhästellä, olla tulematta, muuttaa mieltään, jättää projektin… Eli ihmiset eivät ole niin luotettavia kuin koneet. Kaikkeen pitäisi siis ihmisluonnon nimissä koettaa varautua. Sen tähden kannattaa ottaa kustakin selville heidän omat tavoitteet, prioriteetit ja muut projektin kannalta tärkeät elementit. Aikooko tämä jätkä panostaa tosissaan vai ei?

Suuren ihmisjoukon organisointi on haastavaa ja mutkia voi tulla matkaan oikein olan takaa, mutta …

yeahGOOD LUCK! Ja oikein hyvää joulua.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “9. luukku: Hopeanuoli!musikaali – suomalaisen animemusikaalin syntymä

  1. Tosi valaiseva ja siinä sivussa hyvin hauskasti ja viihdyttävästi laadittu teksti, josta on taatusti hyötyä vastaavaan lähteville. :D (Hajosin tanskalaiskansikommenteille. Hitsit, oisi kiinnostavaa nähdä joku video siitä japanilaismusikaalista, btw..)

    • Kiitos! :3

      Tosiaan se japanilainen musikaali esitettiin muistaakseni kymmenen vuotta takaperin. En muista tarkkaa vuotta kun en ole nyt niillä sivuilla vähään aikaan kierinyt. Mutta esitys muistaakseni televisioitiin, mutta tallenteisiin en ole ainakaan netissä törmännyt. Ehkä Japanissa niitä jossain voisi olla ken tietää. Ehkä se löytyy Takahashin hyllystä meidän musikaalin ensimmäisen version vierestä… :DDD

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s