6. luukku: ”Suomen ja Japanin välinen silta”

hyvasuomi

Japanissa julkaistu SHUEISHA REMIX sisältää Hopeanuoli-mangan lisäksi jotain muutakin. Nimittäin extrasivuja, jotka varmasti lämmittävät myös lukijoita Japanin ulkopuolella – eteenkin täällä Suomessa. Vuf! Koska kaikki emme osaa japania niin hyvin, että näiden sivujen sisältö aukenisi, niin nyt meillä onkin ilo jakaa sisältö kahdella kielellä (japanin lisäksi) suomeksi & in english! Toivottavasti tämä riemastuttaa teitä ja kiitokset ihanille kääntäjillemme! You’re the best!

Lisäksi tietenkin: Rauhallista Suomen Itsenäisyyspäivää 6.12.2012! ♥

gingamanga

ginga-kaannos-numeroituKäännös suomeksi: Pyry Kontio, english version: Myy Lohi

1: The Warriors of Ouu of Finland
2: Takahashi Yoshihiro’s traveling journal from Finland, and a coverage of signing events
3: Far from Japan, on the east end of the Nordic countries – there lies Finland. Last autumn enthusiastic fans invited Takahashi for a visit, and he set off towards Finland. We heard there was going to be some signing events as well, so Smith and I snuck aboard!
4: After a 10-hour flight, we arrived in the capital city, Helsinki!
5-6: A bridge between Finland and Japan!!
7: Is Takahashi nervous…!?
8: A swarm of interviewers was waiting for Takahashi in Finland! Television and radio journalists came to chat on after another, and their stories made even the big media. The beloved Ginga anime series remains widely popular even after 20 years!
9: Ooh! Takahashi is being interviewed for television? He’s the main attraction, as expected!
10: Not only Takahashi! The popularity of the Ginga manga itself beats even that of the Moomins!
11: Really, woah!! That means that I, too, would be surrounded by ladies in Finland! Nhihihi…
12: It would be great if all the interviewers would join our cause and spread the story of our battles!
13: Whaa, I’m supposed to ask them? Why do I always get stuck with jobs like this, waah…
14: Gin and Smith’s great discovery!
15: Hey Gin! Look at that one! It’s fluffy all over! Awesome! It has been dogified from head to toe!
16: Warriors of Ouu in both mind and body…?
17: Attending a signature line in a costume like that… it’s a true fan all right. It looks like it could jump right aboard the plane with Takahashi! Why don’t you invite them to Ouu!
18: The Ginga fever in Finland is even hotter than in Japan? Warriors of Ouu in Japan, we mustn’t lose!
19: Come to Japan one day!
20: Wuf! (I certainly will!)
21: Excitement corner
22: A passionate fan-made show: a Ginga musical!!
23: The anime and roleplaying convention Tracon VI was held in the second largest city of Finland, Tampere. Even Takahashi himself attended the fan-created musical play!
24: Let’s all howl together immersed in our roles!

Runo’s opinion?

runomanga1

runomanga2

runomanga3

PS. Musikaalistamme tulee maininta johonkin suomeksi julkaistavaan Weed-pokkariin. Silmät auki! c:

5. luukku

Hopeanuoli!musikaalissa nähtiin paljon koiria, mutta pelkoa herättävä arkkivihollinen apureineen – eivät nää nallet unhoon jää!

Osa karhujen pelottavuudesta on tallella ääniaalloissa, joita kannattaa toistaa tämän luukun selaamisen ajan ja heti sen jälkeenkin. Ensimmäiset pätkät ovat Hopeanuoli-animen soundtrackilta ja lopuista vastaa musiikki- ja äänivastaavamme Manna HagströmTakeda Goheille äänensä antoi äänimehemme Thomas Ruotsalainen.

hopsumusikaali_karhudokumentti

Minulta kysyttiin: millaista oli olla karhu?

Ennen kun vastaan tähän voisin kysyä et miksi olisi ylipäätään karhu tällaisessa tilanteessa?

Havainnollistan:

Kun kaiken tämän juron, hiljaisen, syrjäytyneen ja sisäänpäinkääntyneen Suomen keskellä käsketään viimeinkin, että nyt pitäisi ottaa paita pois, kastaa kädet täysin punaiseen maaliin, läiskiä niillä vierustoveria paljaaseen rintaan, mennä lavalle jossa pitää mahtipontisen musiikin saattelemana unohtaen suuren draaman tai hienovaraisuuden näyttelemisessään ja yksinkertaisesti vain riehua, huutaa, karjua, leikkisesti painia, lyödä ja potkia ihmisiä (tässä tapauksessa koiria) temmeltäen ympäriinsä ollessaan ”iso”, purkaa täysin estot päässään, jolloin ei mieti lähes mitään järkevää (ja varsinkaan stressaavaa) ja lopuksi nauraa kaikelle sille mitä onkaan saanut aikaan sillä aikaa kun yleisö mylvii ja hurraa kuin viimeistä päivää kaikelle tälle ja pyytäisi jo kovasti lisää, kysymys kuuluu: kuka ei tekisi moista? Ottaen huomioon, että oli työpaikka tai arkipäivän askareet millaiset tahansa, niin tuossa edellämainitussa tilanteessa kykenee aivan varmasti päästelemään arkipäivän askareiden höyryt pihalle.

Millaista oli olla karhu? Ihan kivaa se oli. 5/5

~Kenji

© Arano© Arano© Arano

These 3 photos © Arano

”Karhujen sotaisa transsitanssi” ja sen ensimmäinen harjoittelukerta!

 

Henkilöt karhujen sisällä ja karhunnahkat…

Akakabuton kätyreinä esiintyivät Jukio Kallio (Madara), Juha LehtimäkiKalle RantanenMia Makkonen ja Jenni Väyrynen. Juuso-Matias Maijanen esiintyi ns.”harppuunakarhuna”.

Kätyrien puvustuksen ideoi pääjärjestäjä Rewe Fagerström (Smith) ja toteutuksesta vastasi Minna Huttunen (Kurotora). Myös karhujen tanssikoreografia oli pääjärjestäjän aivopieru. Itseoikeutetusti musikaalimme Visa ”tuplapahis” Tiitinen esiintyi taas Akakabuto asussa, kuin myös Sniperin kutaleena. Akakabuto-asusta vastasi Elina ”Euva” Pätsi (Cross) ja häntä toteutuksessa avustaneet laumalaiset.

 

4. luukku

Kuvaterveisten räjähdys!

3. luukku

”Meillä oli muutamien musikaalilaisten kanssa jo joskus alkukesästä puhetta siitä, kuinka kivaa olisi laulaa toistemme kanssa vaikkapa Disney-biisejä duettoina. Minä ja Kenji innostuimme heti A Whole New Worldista, ihanaisen Aladdin-elokuvan suuresta rakkauslaulusta. Sen laulaminen jäi kuitenkin tuolloin pelkän idean tasolle.

Nyt, kun pitkästä aikaa pääsin tapaamaan laumaa Sannin synttäreillä, tarjoutui loistava tilaisuus dueton toteuttamiselle! Lauloimme biisin vain pari kertaa läpi suljetun oven takana ja sitten jo esitimmekin sen koko synttäriporukan kuullen. Ihan puhdas suoritus se ei tietenkään noin kylmiltään ollut, mutta se ei kyllä haittaa tippaakaan. Laulaminen oli nimittäin huisin hauskaa, ja se on tärkeintä!”

~Reta

2. luukku

Eläinten oikeuksien ajajia, eri järjestöjen kuukausilahjottajia, kasvissyöjiä, lintuharrastajia, luonnossa reippailijoita, kodittomien eläinten auttajia, lemmikinomistajia, luonnon tilasta huolehtivia… Musikaalimme koostuu hyvin eläin- ja luontoystävällisestä porukasta. Joulu ei kuitenkaan ole luonnolle paras mahdollinen juhla, sillä lisääntynyt tavaroiden ostelu kuormittaa todella paljon. Kuinka monta oikeasti sinulle tärkeää tavaraa sait viime jouluna? Entä sitä edellisenä?

Itse olen monena vuonna yrittänyt välttää turhan tavaran saannin sanomalla, etten tarvitse lahoja. Pientä edistystä on tapahtunut, mutta tavaraa tulee silti ihan liikaa. Läheistä ihmistä olisi kiva muistaa, mutta miten tehdä se aiheuttamatta itse toiselle samaa tilannetta?

hakuroluukku
Hakuro suosittelee siis aineetonta lahjaa! Sellaisen avulla voi tuoda hyvää mieltä, jopa useammalle kerralla, luontoa säästäen. Pääideana on se, että lahja tuottaisi elämyksiä ja iloa saajalleen, eikä nurkkiin jäisi pyörimään turhaa tavaraa ja paperiroskaa.
Alla muutamia lahjavinkkejä, toivottavasti helpottavat mahdollista joulustressiänne : )

Aineeton lahja voisi vaikkapa olla…

  • lippu esim. elokuviin tai konserttiin.
  • lahjakortti esim. kylpylään tai hierontaan.
  • työväenopiston, tai jonkun vastaavan, kurssi. Useilla työväenopistoilla on laaja valikoima: kielikursseja, käsitöitä, kirjoittamista, liikuntaa, teatteria… Eivätkä hinnatkaan ole pahoja!
  • Kirkon ulkomaanavun toisenlainen lahja, voit lahjoittaa vaikkapa vuohen sitä tarvitseville. Myös pienet lahjoitukset eri hyväntekeväisyysjärjestöille ovat jees. Tuskin kukaan valittaa hyväntekeväisyyslahjasta? : )
  • itsetehty maalaus, piirrustus, koru… tai mitä ikinä keksitkään!
  • avunanto esim. siivous ja korjaustyöt.
  • …jos päädyt kuitenkin ostamaan tavaralahjan, varmista, että se on kestävä ja että saaja oikeasti tarvitsee sitä ; ) Myös pienyrittäjien ja harrastelijoiden tukeminen on pop!

Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille hyvää joulua ja kiittää fanejamme palautteesta ja piirrustuksista. Ne ovat parhaita lahjoja, mitä toivoa saattaa : )

Rock on!
Nani/Hakuro

ps. Alla pari linkkivinkkiä kiinnostuneille :3 Googlettamalla näitä löytyy vielä lisää vaikka millä mitalla!
http://www.toisenlainenlahja.fi/fi/
http://joulu.hsy.uxi.fi/

1. luukku

Something special 24.11.2012 ♥

Onnea, onnea, onnea, rakkautta ja onnea! 

Hopeanuoli!musikaalin vuoden 2012 joulukalenterin ensimmäinen luukku on avattu silkalla rakkaudella. Kihlaus kahden ihanan hauvan välillä ja hetki ikuistettuna ja nyt jaettuna myös teidän kanssanne. :) Pari kihlautui juuri tasan viikko sitten lauantaina, Sannin syntymäpäivä juhlissa.

”Me tavattiin ensi kerran seiskalla. Oltiin samalla valinnaisella leivontatunnilla. Me nähtiin silloin vain kerran viikossa, molemmat kuitenkin kiinnostuneita uudesta kaverista, mutta liian ujoja. Sanni kirjoitti puhelinnumeronsa palalle leivinpaperia. Se on mulla yhä tallessa.

Kasilla naapurikoulun luokat muutti mun kouluun ja oltiin Sannin kanssa sitten rinnakkaisluokilla. Hengattiin kaikki välkät ja yks kerta päätettiin mennä viikonloppuna yhessä kaupungille käymään sellaisissa kaupoissa kuin Backstreet, Fantasiapelit ja muut tällaiset. Meillä oli sika hauskaa yhessä ja meistä tuli tosi läheiset ystävät. Sanni vei mut mun ensimmäiseen coniin, jossa tapasin mun ekan tyttöystävän. Jonkin ajan seurustelun jälkeen tajusin, kuinka ihastunut olin Sanniin, mun bestikseen. Mä tein yks yökylä viikonloppu aloitteen ja parin päivän päästä oltiin ihan kiinni toisissamme. Sanni kertoi ajatelleensa tuolloin, että tää on näitä teinisuhteita, jotka kestää 2 viikkoa, mutta mä en luovuttanut niin helpolla. Ollaan oltu nyt yli neljä vuotta yhdessä ja löydetty parhaat ystävämme ja lauma yhdessä. Musikaaliinkaan ei olisi kumpikaan lähtenyt ilman toista.

Me ollaan yhdessä koettu paljon ja meillä on monta yhteistä projektia työn alla, joihin muunmuassa liittyy yhdessä esittämämme kappale Sannin 18-vuotis syntymäpäiväjuhlissa 24.11. Päätimme esittää yhteisen sävellyksemme, jonka jälkeen annoin Sannille hyvin merkittävän lahjan osoituksena siitä, mitä nämä vuodet minulle merkitsevät.”

~ Ippe

Joulukalenteri tulla tupruttaa

On lunta tulvillaan ja on raikas talvi sää – tai ei ainakaan vielä mitään sinne päinkään! Joulukuu on kuitenkin jo aivan nurkan takana ja sehän tarkoittaa luonnollisesti monia erilaisia joulukalentereita (suklaisia, televisiosta seurattavia, pieniä lahjoja sisältäviä…). Osa voi muistaa viime vuodelta, että meilläkin oli täällä blogin puolella oma joulukalenteri. Ja kun on taas se aika vuodesta, niin mikä ettei! Hopeanuoli!musikaalin joulukalenteri tulee taas. Yay!

Tällä kertaa luukut päivittyvät suoraan blogiin blogimerkintöinä. Mutta liian ajoissa niitä ei pääse näkemään sillä ne julkaistaan aina vasta kyseisen päivän puolella. Kalenterissa tulee olemaan muikeasti sisältöä, paljastuksia, hauskuuksia, opittavaa ja huikeita yllätyksiä. Toivottavasti tämä joululahjamme teille tulee viihdyttämään monia! Luukkuihin saa kommentoida, kiitellä ja kertoa mielipiteensä, jotta luukkujen parissa ahertavat hauvatontut saisivat lisää joulumieltä lumettomien kelien keskellä.

Valoa alkavaan joulunaikaan! Muistakaa heijastimet. :)

~ Hopsu!musikaalin hauvalauma

Käännös Takahashin seuralaisen Animecon-raportista

Kapulakäännös suomeksi seuraavasta artikkelista (koko artikkelia ei ole käännetty): http://www.nihonbungeisha.co.jp/goraku/moto/047.html (Käännöksessä voi ihan hyvin olla väärin ymmärrettyjä asioita ja virheitä, ja niistä saa sitten kyllä huomauttaa.)

Lauantai 14.7.2012

Vihdoin pääsimme matkan päätapahtumaan, Animeconiin. Paikka oli (Kuopion) kaupungin musiikkikeskus. Rakennus oli ihan kuin yliopisto. Tapahtuma itse muistutti Japanin Comic Markettia, mutta täällä huomio kiinnittyi hienoihin cosplay-pukuihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa konserttisalissa pidettävä Takahashi-sensein haastattelutilaisuus. Vaikka Suomessa oli tuolla hetkellä julkaistu Weediä vasta yhdeksänteen osaan asti, fanit olivat perillä japanilaisten tankoubonien ja jopa Shoukan Manga Gorakun* tapahtumista, ja kysymykset olivat aika syvällisiä. He kyselivät myös Johnin ja Smithin kaltaisten hahmojen, jotka eivät enää ole tarinassa, ajatuksista ja tunteista. Haastattelu kesti noin tunnin.

Sitten sensei kirjoitteli nimikirjoituksia. Kaksisataa fania sai signeerauksen. Joillakin oli cosplay-puvut yllä ja jotkut toivat itse tehtyjä lahjoja. Sen jälkeen pidettiin valokuvatilaisuus. Harvinaisena herkkuna innokkaille faneille otettiin myös kahdenkeskisiä valokuvia.

Päivän päätti illalla kuultu sinfoniaorkesterin animekonsertti. Sen jälkeen ajoimme vartin verran katsomaan Kuopion kaupungin maamerkkiä, Puijon tornia. Tornista ihastelimme metsien ja järvien täyttämää maisemaa. Tornista oli 360 asteen näkymä, suorastaan upeaa! Japanin vastaava… Hokkaidoon Doutoun maisemat muistuttavat ehkä vähän tätä? Söimme siellä illallistakin, ehdottomasti suositeltava käyntikohde. Myöhäinen kesäaurinko sai ajan kulun ihan unohtumaan, ja oli hauskaa illastaa tulkkien ja conin henkilökunnan kanssa.

Sunnuntai 15.7.2012

Myös Animecon oli kaksipäiväinen. Sää pysyi tällä matkalla lähes koko ajan hyvänä.
Sunnuntaiaamukin alkoi haastattelulla. Tällä kertaa keskiössä olivat sensein suosikkilyhyttarinat. Hän esitelmöi Ginga-sarjaan kuulumattomista Lonely Ron ja Shion no kaze -tarinoista. Hän esitteli myös Karadaki no toronin, josta pitää kovasti. Nämä tarinat on julkaistu Shueishan Ginga – Shin gaiden -sarjan toisessa osassa.

Vihdoinkin iltapäivä!! Vuorossa sunnuntain päätapahtuma, Hopeanuoli!musikaali!! Ennen esityksen alkua juttelin Sniperia esittävän nuorukaisen kanssa, ja takahuoneessa oli tunnelma todella hektinen.

Tämä musikaali oli esitetty jo edellisenä vuonna, mutta tällä kertaa se oli entistäkin mahtavampi!! Tuhat henkeä vetävä sali oli täynnä katsojia!! Innokas esitys ja laulut tempasivat mukaansa. Se olikin oikein, sillä esiintyjät olivat kaikki itse Hopeanuoli-faneja. He olivat teettäneet itselleen Hopeanuoli-hupparit ja -paidat harjoituksia varten.

Esityksen kieli oli suomi, mutta kun tarina oli tuttu, sisältö tuntui juuri oikealta. Alussa olivat Johnin, Benin, Tiikeriveljesten ja Hopeanuolen kohtaamiset. Sitten Igojen ja Kougien sota. Ja lopuksi taistelu Akakabutoa vastaan. Hopeanuolen lopussa tekemä Zetsu tenrou battouga… Sniper ja Riki olivat cooleja, Hopeanuoli taas terhakka.

(Valokuvassa vasemmalla kasvot tännepäin on Riki, oikealla Hopeanuoli.)

Etenkin battougan hetki teki suuren vaikutuksen, haluaisin nähdä sen vielä uudestaan. Onkohan vaikeaa saada tätä DVD:llä…
Esityksen loputtua sensei meni takahuoneeseen esiintyjiä tapaamaan. Seurasi nimikirjoitushyökkäys. Sensei signeerasi loputtomat määrät paitoja ja huppareita.


(Kuvassa nimikirjoitusta kirjoitetaan Kurojakille**.)

Lopuksi esiintyjät vielä ojensivat senseille albumin, johon olivat koonneet kuvia harjoituksistaan. Proggis oli heille selvästi todella rakas.

Tapahtuma päättyi. Vielä aurinkoisella kadulla kävellessämme kuulimme japaninkielisiä huutoja ”Takahashi-sensei!” ”Paljon kiitoksia!” Kuulin, että monet ovat oppineet tai alkaneet opiskella japania japanilaisten teosten kautta. Suomalaisten ja japanilaisten luonteetkin ovat samankaltaisia, ja ihmeellisesti en kaupungilla kävellessäni tuntenutkaan mitään ulkomaalaisena olon kiusallisuutta. Suomi on maa, jossa on helppo käydä.

Maanantai 16.7.2012

Aamulla kokoustettiin kuopiolaisella järvellä. Suomi on pinnanmuodoiltaan suurelta osin tasaista, joten jääkauden muodostamia järviä on tuhatmäärin. Risteillessämme järvellä sensei antoi lehtihaastattelun Japan Pop -nimiselle lehdelle.

Senkin sisältö oli melko syvällistä. Toimittaja kysyi muun muassa Andystä, jonka tarina ei ole vielä ilmestynyt kirjana Japanissakaan. Andy on Johnin suomalaisten sukulaisten jälkeläinen ja siksi se kiinnosti kovasti. Tällaista tankoubon-julkaisua edeltävää tietoa oli kuulemma löytynyt Twitteristä. Vai sillä tavalla. Paikalla oli ihmisiä, joilla oli esimerkiksi Weed-leluja ja muita oheistuotteita, joita ei saa kuin Japanista. Kaipa nyt kun Internet on laajentunut, etäisyydet eivät tunnu missään niin kauan kun on rakkautta teokseen.
Sen jälkeen lähdimme takaisin Helsinkiin. Seitsemännen päivän aamuna sensei signeerasi Stockmannilla.

Sinä päivänä paikalle tuli ikääntyneitäkin ihmisiä, jotka pyysivät nimikirjoitusta annettavaksi lapsenlapsilleen. Täällä Ginga ei todella ole vain lasten, vaan usean sukupolven juttu.

Sinä päivänä oli upea Suomi-sää. Juttelimme kahvilassa tulkkien A-sanin ja M-sanin kanssa. Vaikka aasialaista väkeä on Suomessa vähän, on se kuitenkin hyvältä käytökseltään hieno paikka. Rentoutumisen hetki viimeisenä muistona nousimme illalla lentokoneeseen lähteäksemme kohti Naritan lentokenttää.

Matkasta jäi mieleen fanien Ginga densetsu -sarjaa kohtaan tuntema kiintymys. Se on samanlaista niin Japanissa kuin Suomessakin. Palattuaan takaisin kotiin Takahashi-sensei palasi heti Orionin kirjoitustyön pariin. Hän sanoo tekevänsä parhaansa piirtämistyössään tästäkin eteenpäin.

Suurkiitokset kaikille faneille, jotka tästä edeskin kannustatte Ginga densetsu -sarjaa ja Takahashi-senseitä!

* Shoukan Manga Goraku on lehti, jossa Ginga densetsu Weed Orion ilmestyy, suom. huom.
** Kuvan ottaja luuli hahmoa Sniperiksi, mutta kyseessä on todellisuudessa Kurojaki, suom. huom.

Oūn vuorilla kaikui villikoiralauman voitokas ulvonta

(c) Isabella Fagerström

Hopeanuoli!musikaalin uusittu ja pidenetty versio esitettiin eilen sunnuntaina 15.07.2012 Animecon-tapahtumassa Kuopion musiikkikeskuksen konserttisalissa. Nyt ensimmäisiä kuvia on jo internetissä nähty ja Savon Sanomissa oli 13.7.  musikaalistamme artikkeli.

Kuvia & videoita ym. musikaalista meille saa jakaa Facebookin kautta, sähköpostilla ( hopeanuolimusikaali (at) live . fi ) tai vaikka tänne blogiin linkkaamalla. Kiitokset ihanalle yleisölle!

Musikaalin alku viivästyi hieman, joten loppupää sitten tuppasi myös venymään. Tästä Animeconille oli varuiksi jo huudeltu, mutta ainakaan minä en ole vielä tietoinen esityksen lopullisesta kestosta kaiken sen lava-adrenaliidin takia. Joitain pieniä viivytyksiä sattui muutamastakin (jokseenkin mikrofonin ym. kokoisesta) syystä, mutta se näkyivätkö ne yleisöön on sitten ehkä eri juttu.

Lauluja uudistetussa musikaalissa oli kaikkiaan kuusitoista, joista kahdesta oli reprise ja sitten Tuttu hajuhan on asia vielä erikseen. Kappaleet ovat saaneet kiitosta ja uusien kappaleiden sanat ovat tulossa pian verkkosivuillemme.

Kunniavieras Yoshihiro Takahashi (Hopeanuoli-sarjan luoja) kävi pyörähtämässä backstagellamme randomisti juuri ennen esitystä (tämä aiheutti hämmennystä muutenkin teatraalisen kaaoksen keskelle). Esityksen jälkeen sensei saapui uudelleen backstagelle, nyt ihan kunnolla meitä tervehtimään. Musikaalin pääjärjestäjänä tietenkin olin hirmuisen kiireinen ja koitin saada porukan siivoamaan backstagea ja laittamaan lavasteita kokoon – eli säntäilin vähän joka suuntaan asioita järjestellen. Ja kesken viiletykseni kuulin Myyn huutavan minua, pysähdyin ja katsoin olkani yli nähden Takahashin kasvot. Pakko myöntää, että pelästyin. Sitten säntäsinkin heti hakemaan lahjaamme Takahashi-senseille.

Lahjaan kuului leikekirja musikaalistamme. Leikekirjassa oli esittelysivut musikaalin hahmoista & näyttelijöistä (paljon valokuvia, japaniksi kirjoitetut lyhyet esittelypätkät), kappaleiden sanat japaniksi ja musikaalin elämänkaari kuvina – mukana oli kuvia ensimmäisitä koelauluista ja harjoituksista, piirrettyjä kuvia musikaalihahmoista, lavasteiden valmistuksesta (mm. Akakabuto, scrollit), maskeerauksesta, Traconin musikaalista, yhteiskuvia Takahashin kanssa, uuden version harjoituksista, sarjakuvia, maskeerauksista jne. Lisäksi omilla esittelysivuillamme ja muutamilla muilla sivuilla oli myös valokuvia omista lemmikeistämme ja musikaali lauman yhteisistä hetkistä. Lisäksi leikekirjassa oli paljon norsuja.

Tässä tehdään leikekirjaa Takahashille

Leikekirjan lisäksi annoimme senseille vihreän musikaalihupparin ja Komentaja dobermanni-fanipaidan. Takahashi tiedusteli lukumääräämme ja sanoi painattavansa Japanissa meille musikaalilaisille paidat. Olo oli tästä ehkä enemmän kuin otettu. ;;~;; Tämän jälkeen Takahashi signeerasi meille huppareita. Hopeanuolen esityspaistaankin tuli signeeraus ja sensei halusi vielä erikseen piirtää Kibille kuvan Hopeanuolesta signeerauksien + GINGA-tekstin kera. Kibi oli tästä suloisen hämillään – eteenkin kun ei tiennyt mitä Takahashi oli paperille kirjoittanut nimmarin lisäksi. Pienillä japaninkielen taidoillaan Kibi sai kuitenkin tietää, että teksti tosiaan oli GINGA.

Oli ilo huomata miten innoissaan ja mielissään Takahashi oli esityksestämme. Ja tämä ilo oli täysin molemmin puolista. Itse olin erittäin liikuttunut siitä, että sensei puhutteli minua roolinimelläni (Smith), kun kiitin hupparini signeereauksesta. Olin ainoa, jolle näin kävi. Tämä toi uskoni siihen, että ehkä roolisuoritukseni oli vastannut hahmoa hyvin, vaikka pelkäsin pahinta kun minulta ennen esitystä lähti ääni. Tästä voin ehkä kertoa lisää myöhemmin, jos siltä tuntuu…~

(c) Isabella Fagerström

Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tällä yhteisellä taipaleellamme – sitten yleisön puolella, laumassa, Animeconin puolesta, Kuopion musiikkikeskuksen puolesta, avustamassa, tukemassa tai muutoin. Musikaalin tekijöille tämä on ollut ainutkertainen ja upea kokemus ja olemme halunneet välittää samat fiilikset ylisön puolelle. Toivottavasti piditte musikaalistamme!

Musikaalin taltionti on tulossa tulevaisuudedda Youtube-kanavallemme.

MITÄ IHMISILLÄ MUSIKAALISTERSSIÄ? MINÄ VAIN UUSI BIISI, ONKO TÄMÄ PAHA?

Hopeanuoli!musikaalin uudistettu, ehostettu ja pidempi versio valloittaa Kuopion Musiikkikeskuksen suuren lavan 15.7.2012 klo.14:30

Tämä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa, että meillä on neljä treeniviikonloppua ennen esitystä.  Varsinaisten viikonloppuihin sijoittuvien harjoituksien lisäksi edessä on vielä omatoimista treenausta, treeniviikkotoimintaa, puvustamista, lavasteiden tekoa ja kaikkea mahdollista. Tekemistä on vielä paljon, sillä haluamme hioa tästä esityksestä niin hyvän kuin vain kykenemme!

Vielä vähän niin saamme levähtää. Koita jaksaa… (Onneksi me emme ole aina niin derppejä kuin Weed)

Itse olen ollut tällä viikolla melkein raivostuttavan hyväntuulinen, stressitön ja äkkiä aivan inspiroitunut! Mitä tästä sitten seurasikaan? No tuota mietin vähän yhtä musikaalimme kohtaa, jossa soi eräs kaihoisan tuttu taustamusiikki ja sen lisättyä äänimaisemaa ja muutakaan ei ko. kohtaan ollut paljon vielä mietitty… Niimpä annoin hattuun kuplineen inspiraationi purkautua ja kokoontua uudelleen sanoituksien muodossa. Apua siis mitä?! Uusi kappale musikaaliin tuosta noin vain?! About juu. Tosin kyseessä oleva kappale on erittäin lyhyt, mutta aika ihana kuitenkin.

Euvan mietteet uudesta kappaleesta

Niille, jotka Hopeanuoli-animen ovat katsoneet, on varmasti syöpynyt mieliin tämä kaihoisa pätkä soundtrackilta. Varmaankin siksi, koska se soi animessa niin useasti, että joku voisi laskea kuinka monta kertaa se siellä on ehtinyt pyörähtää. Suru-niminen kappale musikaalissamme on tämän samaisen Sorrow/Sad Memory of Father -kappaleen pianoversio. Nyt klassikkoraita soi musikaalissamme muutamankin kerran ja nyt vielä kera laulun. Uuden lyhyen kaihoisan kappaleen nimeksi tuli Muistot.

Mainittu laulu ei tosiaankaan ole ainoa uusi kappale, mutta se on nyt tuorein (eilen sanoitettu ja sovitettu) tulokas musikaalimme lyriikkalapsissa. Muut uudet kappaleet kulkevat nimillä Komentaja dobermanni, Perintö, Mayan juoni, Shinobin kunnia, Kuunvalo. Vanhoihin kappaleisiin on tullut joitakin sovituksellisia- ja lyyrisiä muutoksia. Kuulette niistä lisää Kuopiossa!

Ja sitten jätän tämän vain tähän…