Terveisiä Takahashilta Japanista! (Sensein lahja musikaalilaisille)

Mainokset

24. luukku: Hopeanuoli!musikaali – Kuopion esityksen videotaltiointi

viimeinkin

PLAYLIST (+ English subtitles available!)

Linkit yksittäisiin videoihin:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=FftrYOCQIRw
  2. http://www.youtube.com/watch?v=pBaXV5hotOg
  3. http://www.youtube.com/watch?v=FWTswmrAJnQ
  4. http://www.youtube.com/watch?v=tov7QTpw9jg
  5. http://www.youtube.com/watch?v=5nY1V2YgClc
  6. http://www.youtube.com/watch?v=HOsguZf_Tp4
  7. http://www.youtube.com/watch?v=yo5wLsBS_eg
  8. http://www.youtube.com/watch?v=B71k-YE1x0M
  9. http://www.youtube.com/watch?v=zPmR85f8s34
  10. http://www.youtube.com/watch?v=a-_EkR9aVBw
  11. http://www.youtube.com/watch?v=ZMVZCbwEU7w
  12. http://www.youtube.com/watch?v=DK7FqUwAfK4
  13. http://www.youtube.com/watch?v=zH5PHYe3l98

Feelings after watching the musical:

iwuwukibi

umadbro

awesoooome

~

Hopeanuoli!musikaalin koko poppoo toivottaa teille oikein ihanaa joulua!

Odotamme innolla kommentteja ja mielipiteiltä heiltäkin musikaalista, jotka tämän taltioinnin kautta näkevät sen ensikertaa. Kiitos teille kaikille ja maukasta sikaa ja muita joulun antimia! Nam nam! Tiikerivelityylillä joulupöytään. ;)

5. luukku

Hopeanuoli!musikaalissa nähtiin paljon koiria, mutta pelkoa herättävä arkkivihollinen apureineen – eivät nää nallet unhoon jää!

Osa karhujen pelottavuudesta on tallella ääniaalloissa, joita kannattaa toistaa tämän luukun selaamisen ajan ja heti sen jälkeenkin. Ensimmäiset pätkät ovat Hopeanuoli-animen soundtrackilta ja lopuista vastaa musiikki- ja äänivastaavamme Manna HagströmTakeda Goheille äänensä antoi äänimehemme Thomas Ruotsalainen.

hopsumusikaali_karhudokumentti

Minulta kysyttiin: millaista oli olla karhu?

Ennen kun vastaan tähän voisin kysyä et miksi olisi ylipäätään karhu tällaisessa tilanteessa?

Havainnollistan:

Kun kaiken tämän juron, hiljaisen, syrjäytyneen ja sisäänpäinkääntyneen Suomen keskellä käsketään viimeinkin, että nyt pitäisi ottaa paita pois, kastaa kädet täysin punaiseen maaliin, läiskiä niillä vierustoveria paljaaseen rintaan, mennä lavalle jossa pitää mahtipontisen musiikin saattelemana unohtaen suuren draaman tai hienovaraisuuden näyttelemisessään ja yksinkertaisesti vain riehua, huutaa, karjua, leikkisesti painia, lyödä ja potkia ihmisiä (tässä tapauksessa koiria) temmeltäen ympäriinsä ollessaan ”iso”, purkaa täysin estot päässään, jolloin ei mieti lähes mitään järkevää (ja varsinkaan stressaavaa) ja lopuksi nauraa kaikelle sille mitä onkaan saanut aikaan sillä aikaa kun yleisö mylvii ja hurraa kuin viimeistä päivää kaikelle tälle ja pyytäisi jo kovasti lisää, kysymys kuuluu: kuka ei tekisi moista? Ottaen huomioon, että oli työpaikka tai arkipäivän askareet millaiset tahansa, niin tuossa edellämainitussa tilanteessa kykenee aivan varmasti päästelemään arkipäivän askareiden höyryt pihalle.

Millaista oli olla karhu? Ihan kivaa se oli. 5/5

~Kenji

© Arano© Arano© Arano

These 3 photos © Arano

”Karhujen sotaisa transsitanssi” ja sen ensimmäinen harjoittelukerta!

 

Henkilöt karhujen sisällä ja karhunnahkat…

Akakabuton kätyreinä esiintyivät Jukio Kallio (Madara), Juha LehtimäkiKalle RantanenMia Makkonen ja Jenni Väyrynen. Juuso-Matias Maijanen esiintyi ns.”harppuunakarhuna”.

Kätyrien puvustuksen ideoi pääjärjestäjä Rewe Fagerström (Smith) ja toteutuksesta vastasi Minna Huttunen (Kurotora). Myös karhujen tanssikoreografia oli pääjärjestäjän aivopieru. Itseoikeutetusti musikaalimme Visa ”tuplapahis” Tiitinen esiintyi taas Akakabuto asussa, kuin myös Sniperin kutaleena. Akakabuto-asusta vastasi Elina ”Euva” Pätsi (Cross) ja häntä toteutuksessa avustaneet laumalaiset.

 

Joulukalenteri tulla tupruttaa

On lunta tulvillaan ja on raikas talvi sää – tai ei ainakaan vielä mitään sinne päinkään! Joulukuu on kuitenkin jo aivan nurkan takana ja sehän tarkoittaa luonnollisesti monia erilaisia joulukalentereita (suklaisia, televisiosta seurattavia, pieniä lahjoja sisältäviä…). Osa voi muistaa viime vuodelta, että meilläkin oli täällä blogin puolella oma joulukalenteri. Ja kun on taas se aika vuodesta, niin mikä ettei! Hopeanuoli!musikaalin joulukalenteri tulee taas. Yay!

Tällä kertaa luukut päivittyvät suoraan blogiin blogimerkintöinä. Mutta liian ajoissa niitä ei pääse näkemään sillä ne julkaistaan aina vasta kyseisen päivän puolella. Kalenterissa tulee olemaan muikeasti sisältöä, paljastuksia, hauskuuksia, opittavaa ja huikeita yllätyksiä. Toivottavasti tämä joululahjamme teille tulee viihdyttämään monia! Luukkuihin saa kommentoida, kiitellä ja kertoa mielipiteensä, jotta luukkujen parissa ahertavat hauvatontut saisivat lisää joulumieltä lumettomien kelien keskellä.

Valoa alkavaan joulunaikaan! Muistakaa heijastimet. :)

~ Hopsu!musikaalin hauvalauma

Käännös Takahashin seuralaisen Animecon-raportista

Kapulakäännös suomeksi seuraavasta artikkelista (koko artikkelia ei ole käännetty): http://www.nihonbungeisha.co.jp/goraku/moto/047.html (Käännöksessä voi ihan hyvin olla väärin ymmärrettyjä asioita ja virheitä, ja niistä saa sitten kyllä huomauttaa.)

Lauantai 14.7.2012

Vihdoin pääsimme matkan päätapahtumaan, Animeconiin. Paikka oli (Kuopion) kaupungin musiikkikeskus. Rakennus oli ihan kuin yliopisto. Tapahtuma itse muistutti Japanin Comic Markettia, mutta täällä huomio kiinnittyi hienoihin cosplay-pukuihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa konserttisalissa pidettävä Takahashi-sensein haastattelutilaisuus. Vaikka Suomessa oli tuolla hetkellä julkaistu Weediä vasta yhdeksänteen osaan asti, fanit olivat perillä japanilaisten tankoubonien ja jopa Shoukan Manga Gorakun* tapahtumista, ja kysymykset olivat aika syvällisiä. He kyselivät myös Johnin ja Smithin kaltaisten hahmojen, jotka eivät enää ole tarinassa, ajatuksista ja tunteista. Haastattelu kesti noin tunnin.

Sitten sensei kirjoitteli nimikirjoituksia. Kaksisataa fania sai signeerauksen. Joillakin oli cosplay-puvut yllä ja jotkut toivat itse tehtyjä lahjoja. Sen jälkeen pidettiin valokuvatilaisuus. Harvinaisena herkkuna innokkaille faneille otettiin myös kahdenkeskisiä valokuvia.

Päivän päätti illalla kuultu sinfoniaorkesterin animekonsertti. Sen jälkeen ajoimme vartin verran katsomaan Kuopion kaupungin maamerkkiä, Puijon tornia. Tornista ihastelimme metsien ja järvien täyttämää maisemaa. Tornista oli 360 asteen näkymä, suorastaan upeaa! Japanin vastaava… Hokkaidoon Doutoun maisemat muistuttavat ehkä vähän tätä? Söimme siellä illallistakin, ehdottomasti suositeltava käyntikohde. Myöhäinen kesäaurinko sai ajan kulun ihan unohtumaan, ja oli hauskaa illastaa tulkkien ja conin henkilökunnan kanssa.

Sunnuntai 15.7.2012

Myös Animecon oli kaksipäiväinen. Sää pysyi tällä matkalla lähes koko ajan hyvänä.
Sunnuntaiaamukin alkoi haastattelulla. Tällä kertaa keskiössä olivat sensein suosikkilyhyttarinat. Hän esitelmöi Ginga-sarjaan kuulumattomista Lonely Ron ja Shion no kaze -tarinoista. Hän esitteli myös Karadaki no toronin, josta pitää kovasti. Nämä tarinat on julkaistu Shueishan Ginga – Shin gaiden -sarjan toisessa osassa.

Vihdoinkin iltapäivä!! Vuorossa sunnuntain päätapahtuma, Hopeanuoli!musikaali!! Ennen esityksen alkua juttelin Sniperia esittävän nuorukaisen kanssa, ja takahuoneessa oli tunnelma todella hektinen.

Tämä musikaali oli esitetty jo edellisenä vuonna, mutta tällä kertaa se oli entistäkin mahtavampi!! Tuhat henkeä vetävä sali oli täynnä katsojia!! Innokas esitys ja laulut tempasivat mukaansa. Se olikin oikein, sillä esiintyjät olivat kaikki itse Hopeanuoli-faneja. He olivat teettäneet itselleen Hopeanuoli-hupparit ja -paidat harjoituksia varten.

Esityksen kieli oli suomi, mutta kun tarina oli tuttu, sisältö tuntui juuri oikealta. Alussa olivat Johnin, Benin, Tiikeriveljesten ja Hopeanuolen kohtaamiset. Sitten Igojen ja Kougien sota. Ja lopuksi taistelu Akakabutoa vastaan. Hopeanuolen lopussa tekemä Zetsu tenrou battouga… Sniper ja Riki olivat cooleja, Hopeanuoli taas terhakka.

(Valokuvassa vasemmalla kasvot tännepäin on Riki, oikealla Hopeanuoli.)

Etenkin battougan hetki teki suuren vaikutuksen, haluaisin nähdä sen vielä uudestaan. Onkohan vaikeaa saada tätä DVD:llä…
Esityksen loputtua sensei meni takahuoneeseen esiintyjiä tapaamaan. Seurasi nimikirjoitushyökkäys. Sensei signeerasi loputtomat määrät paitoja ja huppareita.


(Kuvassa nimikirjoitusta kirjoitetaan Kurojakille**.)

Lopuksi esiintyjät vielä ojensivat senseille albumin, johon olivat koonneet kuvia harjoituksistaan. Proggis oli heille selvästi todella rakas.

Tapahtuma päättyi. Vielä aurinkoisella kadulla kävellessämme kuulimme japaninkielisiä huutoja ”Takahashi-sensei!” ”Paljon kiitoksia!” Kuulin, että monet ovat oppineet tai alkaneet opiskella japania japanilaisten teosten kautta. Suomalaisten ja japanilaisten luonteetkin ovat samankaltaisia, ja ihmeellisesti en kaupungilla kävellessäni tuntenutkaan mitään ulkomaalaisena olon kiusallisuutta. Suomi on maa, jossa on helppo käydä.

Maanantai 16.7.2012

Aamulla kokoustettiin kuopiolaisella järvellä. Suomi on pinnanmuodoiltaan suurelta osin tasaista, joten jääkauden muodostamia järviä on tuhatmäärin. Risteillessämme järvellä sensei antoi lehtihaastattelun Japan Pop -nimiselle lehdelle.

Senkin sisältö oli melko syvällistä. Toimittaja kysyi muun muassa Andystä, jonka tarina ei ole vielä ilmestynyt kirjana Japanissakaan. Andy on Johnin suomalaisten sukulaisten jälkeläinen ja siksi se kiinnosti kovasti. Tällaista tankoubon-julkaisua edeltävää tietoa oli kuulemma löytynyt Twitteristä. Vai sillä tavalla. Paikalla oli ihmisiä, joilla oli esimerkiksi Weed-leluja ja muita oheistuotteita, joita ei saa kuin Japanista. Kaipa nyt kun Internet on laajentunut, etäisyydet eivät tunnu missään niin kauan kun on rakkautta teokseen.
Sen jälkeen lähdimme takaisin Helsinkiin. Seitsemännen päivän aamuna sensei signeerasi Stockmannilla.

Sinä päivänä paikalle tuli ikääntyneitäkin ihmisiä, jotka pyysivät nimikirjoitusta annettavaksi lapsenlapsilleen. Täällä Ginga ei todella ole vain lasten, vaan usean sukupolven juttu.

Sinä päivänä oli upea Suomi-sää. Juttelimme kahvilassa tulkkien A-sanin ja M-sanin kanssa. Vaikka aasialaista väkeä on Suomessa vähän, on se kuitenkin hyvältä käytökseltään hieno paikka. Rentoutumisen hetki viimeisenä muistona nousimme illalla lentokoneeseen lähteäksemme kohti Naritan lentokenttää.

Matkasta jäi mieleen fanien Ginga densetsu -sarjaa kohtaan tuntema kiintymys. Se on samanlaista niin Japanissa kuin Suomessakin. Palattuaan takaisin kotiin Takahashi-sensei palasi heti Orionin kirjoitustyön pariin. Hän sanoo tekevänsä parhaansa piirtämistyössään tästäkin eteenpäin.

Suurkiitokset kaikille faneille, jotka tästä edeskin kannustatte Ginga densetsu -sarjaa ja Takahashi-senseitä!

* Shoukan Manga Goraku on lehti, jossa Ginga densetsu Weed Orion ilmestyy, suom. huom.
** Kuvan ottaja luuli hahmoa Sniperiksi, mutta kyseessä on todellisuudessa Kurojaki, suom. huom.

Oūn vuorilla kaikui villikoiralauman voitokas ulvonta

(c) Isabella Fagerström

Hopeanuoli!musikaalin uusittu ja pidenetty versio esitettiin eilen sunnuntaina 15.07.2012 Animecon-tapahtumassa Kuopion musiikkikeskuksen konserttisalissa. Nyt ensimmäisiä kuvia on jo internetissä nähty ja Savon Sanomissa oli 13.7.  musikaalistamme artikkeli.

Kuvia & videoita ym. musikaalista meille saa jakaa Facebookin kautta, sähköpostilla ( hopeanuolimusikaali (at) live . fi ) tai vaikka tänne blogiin linkkaamalla. Kiitokset ihanalle yleisölle!

Musikaalin alku viivästyi hieman, joten loppupää sitten tuppasi myös venymään. Tästä Animeconille oli varuiksi jo huudeltu, mutta ainakaan minä en ole vielä tietoinen esityksen lopullisesta kestosta kaiken sen lava-adrenaliidin takia. Joitain pieniä viivytyksiä sattui muutamastakin (jokseenkin mikrofonin ym. kokoisesta) syystä, mutta se näkyivätkö ne yleisöön on sitten ehkä eri juttu.

Lauluja uudistetussa musikaalissa oli kaikkiaan kuusitoista, joista kahdesta oli reprise ja sitten Tuttu hajuhan on asia vielä erikseen. Kappaleet ovat saaneet kiitosta ja uusien kappaleiden sanat ovat tulossa pian verkkosivuillemme.

Kunniavieras Yoshihiro Takahashi (Hopeanuoli-sarjan luoja) kävi pyörähtämässä backstagellamme randomisti juuri ennen esitystä (tämä aiheutti hämmennystä muutenkin teatraalisen kaaoksen keskelle). Esityksen jälkeen sensei saapui uudelleen backstagelle, nyt ihan kunnolla meitä tervehtimään. Musikaalin pääjärjestäjänä tietenkin olin hirmuisen kiireinen ja koitin saada porukan siivoamaan backstagea ja laittamaan lavasteita kokoon – eli säntäilin vähän joka suuntaan asioita järjestellen. Ja kesken viiletykseni kuulin Myyn huutavan minua, pysähdyin ja katsoin olkani yli nähden Takahashin kasvot. Pakko myöntää, että pelästyin. Sitten säntäsinkin heti hakemaan lahjaamme Takahashi-senseille.

Lahjaan kuului leikekirja musikaalistamme. Leikekirjassa oli esittelysivut musikaalin hahmoista & näyttelijöistä (paljon valokuvia, japaniksi kirjoitetut lyhyet esittelypätkät), kappaleiden sanat japaniksi ja musikaalin elämänkaari kuvina – mukana oli kuvia ensimmäisitä koelauluista ja harjoituksista, piirrettyjä kuvia musikaalihahmoista, lavasteiden valmistuksesta (mm. Akakabuto, scrollit), maskeerauksesta, Traconin musikaalista, yhteiskuvia Takahashin kanssa, uuden version harjoituksista, sarjakuvia, maskeerauksista jne. Lisäksi omilla esittelysivuillamme ja muutamilla muilla sivuilla oli myös valokuvia omista lemmikeistämme ja musikaali lauman yhteisistä hetkistä. Lisäksi leikekirjassa oli paljon norsuja.

Tässä tehdään leikekirjaa Takahashille

Leikekirjan lisäksi annoimme senseille vihreän musikaalihupparin ja Komentaja dobermanni-fanipaidan. Takahashi tiedusteli lukumääräämme ja sanoi painattavansa Japanissa meille musikaalilaisille paidat. Olo oli tästä ehkä enemmän kuin otettu. ;;~;; Tämän jälkeen Takahashi signeerasi meille huppareita. Hopeanuolen esityspaistaankin tuli signeeraus ja sensei halusi vielä erikseen piirtää Kibille kuvan Hopeanuolesta signeerauksien + GINGA-tekstin kera. Kibi oli tästä suloisen hämillään – eteenkin kun ei tiennyt mitä Takahashi oli paperille kirjoittanut nimmarin lisäksi. Pienillä japaninkielen taidoillaan Kibi sai kuitenkin tietää, että teksti tosiaan oli GINGA.

Oli ilo huomata miten innoissaan ja mielissään Takahashi oli esityksestämme. Ja tämä ilo oli täysin molemmin puolista. Itse olin erittäin liikuttunut siitä, että sensei puhutteli minua roolinimelläni (Smith), kun kiitin hupparini signeereauksesta. Olin ainoa, jolle näin kävi. Tämä toi uskoni siihen, että ehkä roolisuoritukseni oli vastannut hahmoa hyvin, vaikka pelkäsin pahinta kun minulta ennen esitystä lähti ääni. Tästä voin ehkä kertoa lisää myöhemmin, jos siltä tuntuu…~

(c) Isabella Fagerström

Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tällä yhteisellä taipaleellamme – sitten yleisön puolella, laumassa, Animeconin puolesta, Kuopion musiikkikeskuksen puolesta, avustamassa, tukemassa tai muutoin. Musikaalin tekijöille tämä on ollut ainutkertainen ja upea kokemus ja olemme halunneet välittää samat fiilikset ylisön puolelle. Toivottavasti piditte musikaalistamme!

Musikaalin taltionti on tulossa tulevaisuudedda Youtube-kanavallemme.

Animecon’s main guest of honor: Yoshihiro Takahashi

Hopeanuolen luoja palaa Suomeen! / The creator of Ginga-series returns to Finland!

http://2012.animecon.fi/kunniavieraat

Animecon IX:n viimeinen kunniavieras julkistettiin Kirsikkakukkaconin (Turku) päättäjäisissä sunnuntaina 20.5. Paikalla olleet musikaalilaiset päivittivät tilanteesta heti omat Facebook-statuksensa kuin myös Hopeanuoli!musikaalin Twitter & Facebook statukset. Anime-lehti kirjoitti uutisen tweettimme pohjalta.

Animecon IX’s main guest of honor were published at Kirsikkakukkacon’s (Turku, Finland) closing ceremony on Sunday 20.5. Musical crew in attendance shared the information on their Facebooks as well in Gin! The Musical´s Twitter & Facebook. Anime-lehti (Anime magazine) publish an article based on our tweet.

You’d like to visit Finland and see Takahashi-sensei and our musical?

Join your fellow Ginga-fans! Here’s links to help you.

Ginga Board: http://www.gingasite.net/ginga_board/index.php?showtopic=15590