16. luukku: Taistelukoreografioiden toteutus

Moi! Hopeanuolen näyttelijä KiBi tässä!

Päätin pohtia tässä luukussa vähän ajatuksiani musikaalin taistelukohtauksiin liittyen.

ginvssniper

Gin vs. Sniper

Musikaalin uusimmassa versiossa suoriuduin noin viidestä taistelukohtauksesta, joista selkeästi pisimmät ja vaativimmat olivat Kenjin ja Visan kanssa käydyt Hopeanuoli vs. Sniper ja Hopeanuoli vs. Kurojaki.

Päällimmäisenä muistona kaikesta taistelukohtauksien läpikäynneistä on jäänyt saumaton yhteistyö Visan ja Kenjin kanssa niitä tehdessä. Molempien taistelulajikokemuksesta oli tietysti suuri hyöty koreografioita suunnitellessa, mutta silti jotenkin tuntui siltä, että jokainen teki yhden kolmasosan koko työpanoksesta niihin liittyen. Myös visiot ja yhteisymmärrys löytyivät sulavasti ja ongelmitta.

Taistelukoreografian suunnittelu ja toteutus vastaa suhteellisen pitkälti tanssin koreografiaa ja toteutusta. Molempien pitää tietää, mitä tehdä, missä tehdä ja milloin tehdä. Jos homma meneekin päin metsää, hela hoito näyttää huonolta. Olimme suunnitelleet hyvin tarkat mätkintäkoreografiat, liikkeestä liikkeeseen, emmekä näin ollen onneksi joutuneet improvisoimaan mitään lavalla. Harjoittelu itseasiassa oli niin tehokasta, että muistan vieläkin selkäytimestä, miten ne menee. (Höhö, kokeilin äsken näkymätöntä vastustajaa vastaan.)

Jotkut teistä lukijoista varmaan muistavatkin Traconin musikaalissa Hopeanuoli vs. Sniper -taistelukohtauksessa mun mikrofonini mätkähtäneen lavalle paristokotelo auki. Toivottavasti te ette sitä yleisössä nähneet, mutta uudempaan musikaaliin väänsin kahdesta kengännauhasta paketointisolmut mikrofonin ja vyöni ympärille. Lisäksi laitoin lähemmäs kymmenellä pinnillä poskimikrofonin kiinni peruukkiini. Thänkgaad ei enää lähtenyt irti näiden viritysten jälkeen. Voitte kuvitella sen voittajafiiliksen kun kesken koreografian huomaa helkkarin kalliin vuokramikrofonin palasina lattiassa. (Se ei onneksi mennyt kokonaan rikki, vain luukku irtosi.)

Sniperin selitystä taistelukoreografioiden tekemisestä


Mutta, mitä pitäisi tietää, jos haluaa suunnitella oman taistelukoreografian näyttämölle, vaikka esim. cosplay-esitykseen?

1) Harjoiteltu koreografiasuunnitelma
Kuka lyö, mihin lyö? Miten reagoi? Improvisoitu sohiminen harvoin näyttää hyvältä.

2) Suuret eleet ja iskuihin reagointi
Tappelukoreografioissaimme käytettiin lähes kokonaan tarpeettoman suuria potkuja ja lyöntejä näyttävyyden lisäämiseksi. Yleisöön ei näy painietäisyydeltä mätkiminen kovin hyvin, joten elehtikää suuresti: Ladatkaa nyrkkejänne selkänne takana ja heijatkaa ne komeassa kaaressa vastustajaanne. Reagoigaa myös koreagrafioituun iskuun voimakkaasti, silloin näkee selkeämmin, mitkä iskut osuu ja mitkä ei. Lisäks se on überkoleeta ku jätkä lentää ainaki kaksytmetrii potkun voimasta!!!1

3) Terävät liikkeet
Lyönti tai potku ei etene vastustajaan tasaista vauhtia. Jos iskulla on selkeät vaiheet, homma on realistisemman näköistä. Esim. nyrkki, joka on valmiusasennossa, käy nopeasti vastustajassa ja palaa valmiusasentoon on tyylikkäämmän näköinen kuin tasaisella nopeudella valmiusasennosta vastustajaan ja takaisin valmiusasentoon etenevä nyrkki. (Tätä on todella vaikea selittää tekstitse…)

4) Pitäkää huoli, että ette osu oikeasti
…tai se koreografia jää lyhyeksi. Toisaalta pitäkää huoli myös siitä, että isku näyttää menevän perille. Lyökää esimerkiksi vastustajaanne sinne puolelle, joka ei näy yleisöön tms.

5) Oma kunto ja hien eritys
Älkää ylimitoittako koreografiaa yli oman fyysisen kestävyyden. Lopulta vain hengästytte liiaksi. Ottakaa huomioon myös hiki ja sen eritys. On tosi tylsän näköistä jos kaveri on lavalla hiellä kyllästetyn paidan kanssa ja maskeeraukset aivan levinneinä. (Huh, onneksi Hopeanuoli-pukuni oli musikaalissa kevyt.)

6) Puvustus
Muokatkaa koreografia sellaiseksi, että lavalla oleva pukunne siihen mukautuu. Jos vedätte metallihaarniskat päällä lavalla, älkää treenatko kuperkeikkoja bokserit ja t-paita päällä. Erityisesti kenkien merkitys oli minulle tärkeä.

Varmasti on enemmänkin niksejä lavataisteluun, mutta tässä äkkiseltään ne pääkohdat, jotka muistan.
KiBi kuittaa ja toivottaa hyvää joulunodotusta! Taistelkaa joulustressiä vastaan!

Ps. kannattaa odottaa etenkin viimeisiä luukkuja, todella hyvää settiä tulossa!

Gin! The Musical – Gin vs. Sniper (filmed by. Arano)

Mainokset

6. luukku: ”Suomen ja Japanin välinen silta”

hyvasuomi

Japanissa julkaistu SHUEISHA REMIX sisältää Hopeanuoli-mangan lisäksi jotain muutakin. Nimittäin extrasivuja, jotka varmasti lämmittävät myös lukijoita Japanin ulkopuolella – eteenkin täällä Suomessa. Vuf! Koska kaikki emme osaa japania niin hyvin, että näiden sivujen sisältö aukenisi, niin nyt meillä onkin ilo jakaa sisältö kahdella kielellä (japanin lisäksi) suomeksi & in english! Toivottavasti tämä riemastuttaa teitä ja kiitokset ihanille kääntäjillemme! You’re the best!

Lisäksi tietenkin: Rauhallista Suomen Itsenäisyyspäivää 6.12.2012! ♥

gingamanga

ginga-kaannos-numeroituKäännös suomeksi: Pyry Kontio, english version: Myy Lohi

1: The Warriors of Ouu of Finland
2: Takahashi Yoshihiro’s traveling journal from Finland, and a coverage of signing events
3: Far from Japan, on the east end of the Nordic countries – there lies Finland. Last autumn enthusiastic fans invited Takahashi for a visit, and he set off towards Finland. We heard there was going to be some signing events as well, so Smith and I snuck aboard!
4: After a 10-hour flight, we arrived in the capital city, Helsinki!
5-6: A bridge between Finland and Japan!!
7: Is Takahashi nervous…!?
8: A swarm of interviewers was waiting for Takahashi in Finland! Television and radio journalists came to chat on after another, and their stories made even the big media. The beloved Ginga anime series remains widely popular even after 20 years!
9: Ooh! Takahashi is being interviewed for television? He’s the main attraction, as expected!
10: Not only Takahashi! The popularity of the Ginga manga itself beats even that of the Moomins!
11: Really, woah!! That means that I, too, would be surrounded by ladies in Finland! Nhihihi…
12: It would be great if all the interviewers would join our cause and spread the story of our battles!
13: Whaa, I’m supposed to ask them? Why do I always get stuck with jobs like this, waah…
14: Gin and Smith’s great discovery!
15: Hey Gin! Look at that one! It’s fluffy all over! Awesome! It has been dogified from head to toe!
16: Warriors of Ouu in both mind and body…?
17: Attending a signature line in a costume like that… it’s a true fan all right. It looks like it could jump right aboard the plane with Takahashi! Why don’t you invite them to Ouu!
18: The Ginga fever in Finland is even hotter than in Japan? Warriors of Ouu in Japan, we mustn’t lose!
19: Come to Japan one day!
20: Wuf! (I certainly will!)
21: Excitement corner
22: A passionate fan-made show: a Ginga musical!!
23: The anime and roleplaying convention Tracon VI was held in the second largest city of Finland, Tampere. Even Takahashi himself attended the fan-created musical play!
24: Let’s all howl together immersed in our roles!

Runo’s opinion?

runomanga1

runomanga2

runomanga3

PS. Musikaalistamme tulee maininta johonkin suomeksi julkaistavaan Weed-pokkariin. Silmät auki! c:

Hopeanuoli!rakkaus!musikaali eli miten päästä pois friendzonelta

Ystävänpäivätervehdys Tampereelta!
 

Tänä vuonna minulla on erityinen syy olla onnellinen ystävänpäivänä ja siihen liittyy suurilta osin, mikäs muukaan kuin, Hopeanuoli!rakkaus!musikaali. Se on kertomus nuoresta pojasta, joka epäonnekseen on joutunut friendzonelle ja joka mestarietsivä Smithin kuonon ja eräiden tapahtumien ansiosta nousee Turkulaiseksi sankariksi ja saa ihailijoiltaan vessaharjan. Tässä teille siis ystävänpäivähöttöä tuutin täydeltä, olkaa hyvät.

Faktahan on, että en moneen vuoteen sietänyt edes ajatusta Kibistä poikaystävänä, syynä ehkä se että olimme jo niin hyvä parivaljakko. Jotenkin en vain pitänyt ajatuksesta yhtään. Juttuun olimme tulleet alusta asti aivan loistavasti ja oli ihan luonnollista että sain kuulla vihjailuja ties keneltä, mutta suutuin niistä aina. Pariutuminen Kibin kanssa oli ehkä kammottavin ajatus ikinä, pelkäsin sitä oikeasti. Kibi on poika ja ystävä vaan ei poikaystävä!

Ja sitten kävikin ilmi että Kibi tykkää minusta. Asia puhuttiin ja kuopattiin (mukamas) ja jatkettiin elämää, kunnes…

…tulin järkiini ja älysin mitä haluan mieheltä. Siihen vaaditiin yksi sekava seurustelusuhde ja kaksi vuotta kunnes kauhukseni/ilokseni huomasin että ei hitto, ihastuinko MÄ Kibiin! Näimme toisiamme tavallista enemmän juurikin musikaaliharjoituksissa ja tässä vaiheessa Hopeanuoli!rakkaus!musikaali saakin alkunsa kun mestarietsivä Smith (aka Rewe) vainuaa että ilmassa on jotain muutakin kuin raavaiden uroiden hikeä rankan treenin jälkeen.
Image

Alkoi aika jolloin Smith lähti liikkeelle hienovaraisesti kuulostellen molempia osapuolia. Hän valoi toivoa jo hieman luovuttaneeseen Kibiin ja rohkaisi minua kun mietin mahtaako Kibi enää pitää minusta. Joinakin aikoina hän saattoi saada meiltä molemmilta epätoivoisia viestejä samaan aikaan. Tilanne alkoi valjeta pikkuhiljaa molemmille osapuolille. Eräänä yönä kun me kaikki nukuimme Rewen sängyssä, Kibi oli ensin silittänyt Reweä ja sitten, ensimmäistä kertaa ikinä, hän silitti minua. Tuntui kuin koko kehoni olisi vain täyttynyt kysymyksistä ja ajatuksista, toiveista. En pystynyt saati halunnut liikkua. Emme puhuneet asiasta jälkikäteen vaikka molemmat taisivat tietää jo mistä tuuli.

Ja sitten Desucon 2011 tuli ja yön pimeinä tunteina minulle kuukausien, Kibille noin kahden vuoden odotuksen jälkeen vihdoin pariuduimme järvenrannassa. Harjoituksissa aluksi ihastutimme, sitten vihastutimme kun joka välisssä tunkeuduin Kibin lähelle. Se oli tavallaan kuitenkin todella onnekasta aikaa suhteen kannalta, näimme toisiamme joka viikko esitykseen asti. Siitä eteenpäin alkoikin melkoinen koetus Tampere-Turku-välimatkan ja yo-kokeiden kanssa, mutta pian ollaan onneksi jo voiton puolella. Kyllä rakkaus kolhuja kestää.

Image

Tarinan opetus onkin että oli tilanne miten epätoivoinen tahansa, aina on toivoa! Ymmärrettävästi liikaa ei kannata kuitenkaan takertua. Kuitenkin, joskus sinnikkyys palkitaan ja vaikka seurustelu ei todellakaan ole vain ruusun terälehtiä ja ihania hetkiä niin lopussa kiitos seisoo. Ja niinhän se tekee; kiitos Rewelle kahden hengenheimolaisen yhteensaattamisesta!

Hyvää ystävänpäivää jokahauvalle toivottelee Hakuronne!

Image

Hopeanuoli!musikaali – tiesitkö tätä?!

Hopeanuoli!musikaalissa on varmasti monen monta yksityiskohtaa, joita ei välttämättä edes huomaa yhden katselukerran jälkeen. Tässä merkinnässä raotan joitain kohtia.

Animen taustamusiikki vaikutti kyseisten kohtien biisivalintoihin

Juurikin Tutun hajun, Yli kuilun ja Oi Benin kohdalla animessa kyseisien tapahtumien aikaan soineet kappaleet valittiin ”pohjiksi”, joiden päälle biisit sitten sanoitettiin ja sovitettiin. Alkuperäiselle teokselle uskollisena pysyminen oli tärkeä juttu, vaikka se välillä tuotti toisinaan päänvaivaa. Tästä esimerkkinä Yli kuilun, jonka animeversiossa kahta eri kappaletta oli ujutettu vähän sekaisin. No näin sitten teimme mekin, mutta kestojen kanssa pelaaminen oli akrobatisen osuuden kannalta hiukan pelottavaa. Samojen biisien löytäminen ja mätsääminen vaati lisää katselukertoja, vaikka ko. anime on nähty jo lukemattomia kertoja entuudestaan. Mahdollisimman useaan kappaleeseen koitimme saman musiikin saada, mutta mm. yksi poikkeus löytyy! Kyseessä on Suolilievelaulu, jonka taustanauha ei ole se sama joka soi animessa tiikeriveljesten syöksyessä sikaa teurastamaan. Se kuitenkin on erittäin samankaltainen, joten siksi siihen lopulta parempana vaihtoehtona päädyttiin.

Alkuperäisen, leikkaamattoman & japaninkielisen animen kohtaus, jossa ”Tuttu haju” soi

Animen suomidubbi vaikutti

Häikäilemättömän suorat lainaukset reploina varmastikin jäivät mieleen, mutta erityisesti Faijassa vilisi melkein kiusallisen paljon suoraa tai viittaavaa räävittelyä suomidubbiin. Repliikit kyseisestä dubista oltiin kirjoitettu ylös ja niitä ”sattuman varaisesti” hyödynnettiin. No katsokaapa videon pätkää muistin virkistämiseksi. Alla myös muutama vertaileva lainaus.

Dubbi: Isä. Minä arvasin. Faija: Faija! Arvasin sen. Sä oot mun FAIJA!

Dubbi: Röyhkimys! Miten uskallat väittää sellaista. Faija: Kuinka sä kehtaat väittää tuollaista.

Dubbi: Hopeanuoli aikoo taistella upseeria vastaan. Faija: Hopeanuoli aikoo haastaa upseerin.

Suuri musta karhu? Miksi ensimmäinen kuoleva koira sanoo ”suuri musta karhu”? Syynä on taas se sama suomidubbi ja vielä sitäkin enemmän tämän tekstin alapuolelta löytyvä video.


Montako kertaa tässä nyt sanotaan sana ”karhu”?

Miksi pilkulliset koirat kuolevat?

Valitettava esimerkki

Kysymys, jota mekin pitkään pohdimme. Pilkulliset hauvat tuntuivat saavan sattumalta animessa aina vähän verisemmän tai vaan tuhoon tuomitumman kohtalon. Pidimme jopa maratonin, jonka tarkoituksena oli laskea kuolevat koirat / kuolevat pilkulliset yksilöt. Loppua kohden tahti tiivistyi aivan valtavasti. Lisäksi nämä samat pilkut kuolivat useaan kertaan peilattuna ja sitten sama animaatio pyöritettiin uudelleen. Tämä kuitenkin johti siihen että musikaalissa brutaalisti kuolevat random hauvat olivat aina pilkullisia.

Smith ei tajua ja John ei kuuntele

Hyena: ”Voi ei, meidän täytyy auttaa sitä!” Smith: ”Mutta Benhän kielsi.”

Tämän voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Hyena ei missään nimessä halua mennä auttamaan Beniä ja on huolissaan siitä, että mahdollisesti joutuisi auttamaan Beniä. Smith kuitenkin luulee, että Hyena haluaa auttaa Beniä, joten kieltää toista, ettei tämä riko Benin käskyä.

John: ”Ajattelin ensin, että haastan johtajan ja otan lauman haltuuni, mutta en haluakaan. He ovat kaikki hulluja! Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä. Älä mene takaisin heidän joukkoonsa.”
Hopeanuoli: ”En ole samaa mieltä, John.”
John: ”Mitä se puhe faijasta oikein oli? Ei saa mielistellä toisia tuolla tavalla.”
Hopeanuoli: ”Mutta kun se oli minun isäni.”
John: ”Vain heikot hakeutuvat lauman turviin. Se johtaja on siitä erinomainen esimerkki.”

John taas viis veisaa siitä, mitä nuori Hopeanuoli hänelle puhuu. Röyhkeästi John vain jatkaa omia selityksiään, vaikka itse ei ole Hopeanuolta niinkään paljon vanhempi. Johnin valtava ego saa kuitenkin myöhemmin aikamoisen kolauksen, kun hän häviää ensimmäistä kertaa elämässään (Miksiköhän kaikki aina häviävät ENSIMMÄISTÄ kertaa…?). Kun hänet on päihittänyt tämän suuren koiralauman johtaja, niin äkkiä lauman ideaalit ovat Johnillekin mieleisiä. Mutta oliko Smith kuunnellut Johnin ihmiset & pyssy ideoita, kun hän haki Goheen ampumaan Akakabuton? Eli lopussa tullaan kuitenkin tarvitsemaan ihmisiä ja heidän aseitaan. Joten voisimmekin todeta, että John oli oikeassa todetessaan: ”Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä.”

”…Sinun silmäsi, Hopeanuoli.”

Miksi ne jaksavat jauhaa niistä silmistä?! Mitä on tämä räävitön poikarakkaus meidän musikaalissamme? Jälleen kerran se menee animelle uskollisena pysymisen piikkiin. Tosin suomeksi silmien palvonta tuntuu menevän vähän yli. Ja lähinnä siksi menimmekin viljelemään tätä ihailua huumoripohjalla. Japaniksi se voi olla hienoa ja uskottavaa, mutta suomeksi se menee kieltämättä vähän … tökeröksi. Hopeanuolen silmistä puhuvat animessa (aikankin) John, Fuji ja Musashi. Musikaalissamme viimeinen viittaus silmiin löytyi samasta kohtaa, mutta nyt Akatoran suusta. Animesta löytyy myös erään toisenkin hahmon silmien ylistystä, nimittäin itsensä Rikin.

Tarinoita kertovasta Wilsonista musikaalille kertoja

Musikaalissa oli kohtia, joiden näytteleminen tuntui enemmänkin epäoleelliselta, aikaavievältä tai jopa sekavalta. Tiesimme tarvitsevamme tarinallemme kertojan. Wilson, tuo mailmaa kolunnut sirkuskoira, oli rooliin se ehdottoman oikea valinta. Wilson tarinoita jo alkuperäisessä teoksessa ja tämän takia kehittelimme kyseisestä hahmosta neljättä seinää horjuttavan kertojakoiran. Kun Wilson kertoo yleisölle, hän on muille koirille täysin näkymätön. Mutta osallistuessaan koirien keskusteluun, niin vaikuttaa siltä että hän olisi aina ollut siellä läsnä.

Tässä videossa Myy raottaa itse vähän Wilsonin hahamoa.

Yksityiskohtien ja viitteiden vilinää puvustuksessa

Asumme lähtokohtana oli lavalla toimivat asut, jotka kestäisivat spottien ja liikuntasuorituksien tuoman lämmön ja joissa laulaminenkin olisi vain mukavaa. Tämän jälkeen ensisijaisesti hahmoista tuli saada itsensä näköiset ja höystää paketti hauskoilla yksityiskohdilla ja viittauksilla mm. omistajiin (Johnin kaulaliina, aurinkolasit ym.) tai vaikka nimen alkuperään (mm. Crossin paidan selkämyksessä risti).

Hahmojen väritys nojasi uskollisesti animeen tai mangaan, tapauskohtaisesti. Animessa värit vaihtelivat rajustikin (turkoosi Cross) ja eroja mangan & animen väliltä tietenkin löytyi. Esimerkiksi Mossin poika Jaguar on animessa isänsä tavoin turkiltaan ruskea, mutta mangassa kuin musikaalissamme poika oli musta.

Kaulapantojen malleissa ja väreissä pyrimme myös uskollisuuteen alkuperäistä teosta kohtaan. Tosin tässäkin niitä värivaihtoehtoja osalta löytyi useampaa. Mieleenpainuvimpana esimerkkinä kaulapannoista on varmasti Benin legendaarinen punapalleroinen somiste. Myös Mossin ja Sniperin piikkipannat, Hyenan ohut punainen kaularemmi ja Hopeanuolen lopulta hampaisiin hajoava kaulapanta ovat enemmän kuin maininnan arvoiset ja lisää niitä toki myös oli. Smithiltäkin löytyi kaulapanta, tosin se jäi aika hyvin kyseisen joukkueenjohtajan Shemagh-huivin alle. Kyllä, koira-armeija ansaitsi armeijaviitauksensa! Näitä siis olivat mm. Shemagh-huivi (Smith), baretti (Hyena) ja maastohousut (Cross).

© Tytti Levänen

Hopeanuolen puku on todella yksinkertainen, mutta tarkkasilmäinen (tarkka-ampuja) voi löytää siitä paljonkin huomionarvoisia kohtia, mm. ihanaa kasarimaisuutta uhkuvat hopeiset tennarit. ”Gohee-vyö” (jolle on oikeakin nimitys, mutta tämä on eeppisempi) tuotiin asuun Hopeanuolta kouluttaneen Takeda Goheen lookista. Loppupeleissä ei näyttänyt aivan samalta, sillä meno oli kovaa ja mikrofonin lähetin ei arvostanut. Mutta ajatushan on tärkein sillä ukko on hieno mies:

Havaintokuvana "GOHEE-vyöstä". Tällaisen ukon saa Urumista.

Eniten ulvontaa ehkä aiheutti rarkaisu siitä, että Hopeanuolella on ajellut sääret. Kaikki ulvonta oli yksimielisesti asian puolesta, vaikka raavaan miemäisiä kyyneleitä melkein poskipäille pääsi karkaamaan. Eniten huolta toisinaan aiheutti se, että pysyykö peruukki mukana vauhdikkaissa taistelukohtauksissa. Harjoituksissa se joutui aika koetukselle ja kun siihen vielä lisättiin painoa korvien muodossa (korvat oli ommeltu kiinni peruukkiin)… Huh! Pinnien määrää moninkertaistamalla useaan otteeseen saimme akitan korvat ja karvat pysymään kiinni tämän päänahassa.

Yksi Hopsun puvustusta pohtinut piirrustus. Allekirjoittaneen käsialaa.

Tässä olikin jokusen verran juttua, joten eiköhän se erää riitä, koska ei meitä kaikkia suurella muistillakaan ole varustettu. Toivottavasti saitte tästä irti kivan karhunkimpaleen taskuun laitettavaksi! Jos kysyttävää ilmeni tai tiedonhalu muuten vain heräsi, niin kommenteissa saa haukahdella ja ulvoakin. Yksityiskohtia ja muuta huomion arvoista tulee olemaan myös tulevassa musikaalissamme.

Musikaali ja muuttuvat elämäntilanteet; haasteita ja lisää työtä!

ALOKAS SNIPER (kuvan piirtänyt & kortin antoi Nani aka Hakuro)

Tiesittekö, että Sniper oli valeupseeri? Dobermannin tie vei armeijan leipiin ja nyt Sniper palvelee alokkaana. Armeijasta huolimatta upseeri jatkaa palvelustaan myös Hopeanuoli!musikaalissa – vaikka sitten vähäkarvaisempana. Todisteaineistoa tämän tekstin alapuolella!

Upseeri Sniper löylytettiin, nyrhittiin ja niin hänestä tuli alokas

Ainoa koiraasyövä tekijä ei armeija kuitenkaan ole. Meillä on taasen hauvajoukossa muutama keväällä valmistuva ylioppilas, joilla viimeiset kirjoitukset ovat juuri tuloillaan. Joukkoon kuuluu nyt ainakin Kibi ja Neenee. Lisäksi monilla on varmasti perinteistä kevätkiirettä pääsykokeiden ja muiden vastaavien johdosta. Voi, miten me nyt selviämme?

Viime vuonna ylioppilaaksi kirjoittavia hauvoja oli enemmän ja kyllä heistä kaikki suoriutuivat kunnialla niin musikaalista kuin kirjoituksistaan. Joten se on mahdollista! Haasteita tietenkin hauvojen omat menot ja muut tuovat aina harjoituksiin, jos joku ei paikalle pääse. Harjoituskerroilla kun käydään tiivinä pakettina asioita läpi niin harjoituksien kuin kaiken muunkin kautta. Mutta nyt kun aikaa on periaatteessa ja käytännössäkin vähemmän, niin kaikkien on alustapitäen pistettävä parasta settiään peliin.

Kibin viime vuonna tekemä kortti. Nyt keväällä mm. Kibillä on yo-kirjoitukset

Uusien hauvojen metsästämistä varten järjestettävät koeulvonnat järjestetään piakkoin. Siellä myös katsellaan muutoksia castingissa ja muita mysteerejä. Haasteita on jo nyt havaittu, mutta niistä tullaan pääsemään yli. Parasta on tietenkin tiedostaa mahdolliset vaikeudet etukäteen, jolloin niistä selviäminen sujuu mutkattomammin. Hakemuksia lupaavilta hauvoilta tuli  mukavasti. Enemmän kuin oikeasti odotimme, eli melkein nykyisen castin verran. Valitettavasti jouduimme vastaamaan monille jo alkuun kieltävästi, sillä alunperin olimme ajatelleet jotain n.2 uutta näyttelevää hauvelia. Tämä määrä voi kuitenkin nousta, katsotaan mitä saamma koeulvonnoista irti! Ainakin hakemuksia on ollut kiva lukea:

—Terveppä terve. Nähtyänne suurenmoisen spektaakkelinne olen yökaudet unelmoinut päästäkseni edes lähelle teitä kaikkia, sillä omaatte jumalaisen auran. Hylkäsin kaikki muut harrastukseni (siis ne jotka eivät painotu teatteriin tai musikaalisuuteen, näistä kahdesta minulla on laajalti kokemusta ja motivaatiota) ja otin elämäntehtäväkseni että voisin olla millään tavalla päästä osaksi laumaanne ja musikaalianne. Olette Traconista saakka olleet minun idoleitani ja palvomistakin on tullut tehtyä vähän väliin.—

Kyseinen lainaus on julkaistu luvan kera. :D

Onko aikaa panikoida vai onnistuvatko suunnitellut räjähdymäiset numerot?

Blogiin on muuten tulossa artikkeli, joka tarkastelee viimeisimmän esityksen yksityiskohtia ja huomionarvoisia juttuja. Kyllä – saatte ehkä tietää, miksi Hopeanuolen silmät ovat niin uskomattomat! Jos suinkin tämä teksti muistetaan laatia ja julkistaa. Ensi viikonloppunahan on Lahdessa Desucon Frostbite, jonka aikana ei bloggauksia (oletettavasti) ole luvassa. Moni laumalainen tulee kyseiseen tapahtumaan ja siellä meitä voi sattumalta ehkä nähdäkin, vaikka ollaan aika ninjoja.

He, jotka seuraavat meitä Facebookissa ja tai Twitterissä, ovat varmaan jo huomanneet, että meillä on nyt myös Tumblerissa oma kuvablogi. Sen osoite ei ole kauhean yllättävä vaan ihan: http://hopeanuolimusikaali.tumblr.com/ Sieltä löytyy hauskoja, hienoja, mukavia, ihania, verrattomia, kummallisia, koomisia, taiteellisia, hilpeitä ja monen muunlaisia kuvia. Pääasiallisesti valokuvia laumasta, harjoituksista, musikaalista etc. Löytyy myös joitain videoita ja sellaista, mutta pääpaino on kuvilla. Myös piirrettyjä kuvia löytyy. kannattaa kurkistaa ihan huvinvuoksi sillä moni kuva on julkaistu ainoastaan tuolla.

Ja jos ette seuraavaa uutista ole kuulleet (ette varmaankaan?) niin tässä: ”Presidenttitentin suosio yllätti Aamulehden täysin – yleisöryntäys!

Paneeli järjestettiin Tampere-talon pienessä salissa. Saliin mahtuu noin 500 ihmistä ja sen verran jaettiin tilaisuuteen ennakkoon ilmaisia lippuja. Paikalle tuli kuitenkin niin paljon väkeä, että vahtimestarien arvion mukaan jopa 300 jäi ovien ulkopuolelle.

Kuulostaako tutulta…? Kyllä. Mitä Hopeanuoli!musikaali edellä, sitä presidenttiehdokkaat perässä. :D

2012 & Hopeanuoli!musikaali Kuopion Musiikkikeskuksessa

Jatka lukemista tällä ilmeellä.

Laulavat koirat suuntaavat savoon ja musikaalimme valtaa Animeconissa Kuopion Musiikkikeskuksen lavan. Ilmoitimme asiasta joulukalentein viimeisessä luukussa, mutta tässä vielä tarkempi postaus.

Animecon IX järjestetään Kuopiossa 14.-15.7.2012. Tapahtumapaikkana toimii Kuopion Musiikkikeskus, Kulttuuriareena 44 ja Kuopionlahden kenttä puistoineen. Liput tapahtumaan tulevat ennakkotilaukseen vuoden alussa. http://2012.animecon.fi/

Daisuke tahtoo eturiviin. Daisuke sentään koulutti Hopeanuolta. Daisuke pätee.

Musikaali tullaan esittämään uudistettuna versiona. Siihen tulee hyvässä suhteessa paremmaksi hiottua vanhaa ja uutta kuin ennennäkemätöntä settiä. Traconissa esitetyn musikaalin pituus oli itsessään noin 1h 15min ja nyt saatte hauvoja vähän pidemmäksi aikaa.

Toivottuna ja odotettuna lisänä voimme mainita jo nyt kaikille niin rakkaat ninjakoirat. Tämän toteutusta on mietitty, hahmoteltu ja hurjiakin ideoita on lentänyt ilmaan. Luvassa voi hyvinkin olla jotain äärimmäisen eeppistä, eteenkin kun apuakin tullaan saamaan. Odottakaapas vain!~ Myös uudet repliikit ja käsikirjoituksen kohdat ovat jaksaneet hymyilyttää ja naurattaa – sitten syystä tai toisesta.

”Joten häipykää tai syömme teidätkin!”

(Häipyvät itse)

Lähdemme esitystä parantelemaan ja uudistamaan nyt lauman purskuttavalla innolla. Uusia laumalaisia on tiedossa ja hakemuksia tuli mukava läjä. Valitettavan vähän voimme hauvoja mukaan riveihimme ottaa (verrattuna hakemusten määrään) ja se tietenkin harmittaa kun monilla intoa olisi. Emme kuitenkaan uskalla heittäytyä aivan täysin uusien tuulien varaan, sillä hiominen vaatinee sitä ettei enää opetella vaan osataan ja opitaan enemmän!

Kuitenkin jos tassuja vielä avustusmielessä nousee (otamme mielellään oppeja ja apua vastaan jolla voimme tehdä tästä esityksestä entistäkin eeppisemmän), niin postia saa lähettää laumalle sähköpostilla: hopeanuolimusikaali (AT) live.fi (Korvatkaa tuo AT sillä @ merkillä!) Kiitoksemme.

Olemme joukko innokkaita hauvoja, ehkä emme ammattilaisia, mutta teemme parhaamme ja yritämme kaikkemme sekä pidämme yhtä! Haluamme räjäyttää mielenne laadukkaalla showlla, joten toivottavasti nähdään kesällä Kuopiossa. ^_^

Vuff vuff hau hau! Me ja rakkaat ystävämme. ♥