Terveisiä Takahashilta Japanista! (Sensein lahja musikaalilaisille)

Mainokset

24. luukku: Hopeanuoli!musikaali – Kuopion esityksen videotaltiointi

viimeinkin

PLAYLIST (+ English subtitles available!)

Linkit yksittäisiin videoihin:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=FftrYOCQIRw
  2. http://www.youtube.com/watch?v=pBaXV5hotOg
  3. http://www.youtube.com/watch?v=FWTswmrAJnQ
  4. http://www.youtube.com/watch?v=tov7QTpw9jg
  5. http://www.youtube.com/watch?v=5nY1V2YgClc
  6. http://www.youtube.com/watch?v=HOsguZf_Tp4
  7. http://www.youtube.com/watch?v=yo5wLsBS_eg
  8. http://www.youtube.com/watch?v=B71k-YE1x0M
  9. http://www.youtube.com/watch?v=zPmR85f8s34
  10. http://www.youtube.com/watch?v=a-_EkR9aVBw
  11. http://www.youtube.com/watch?v=ZMVZCbwEU7w
  12. http://www.youtube.com/watch?v=DK7FqUwAfK4
  13. http://www.youtube.com/watch?v=zH5PHYe3l98

Feelings after watching the musical:

iwuwukibi

umadbro

awesoooome

~

Hopeanuoli!musikaalin koko poppoo toivottaa teille oikein ihanaa joulua!

Odotamme innolla kommentteja ja mielipiteiltä heiltäkin musikaalista, jotka tämän taltioinnin kautta näkevät sen ensikertaa. Kiitos teille kaikille ja maukasta sikaa ja muita joulun antimia! Nam nam! Tiikerivelityylillä joulupöytään. ;)

23. luukku: Oi, oi! Teaser! RUOHO!ooppera

Seuraa kiusoitus!
Hopeanuoli!musikaali ylpeänä esittää:

RUOHO!ooppera

Aika outo Weed-parodia

Voi olla niinkin valitettavaa, että maailmanlopun aiheuttaman mystisen tuhorepeämän takia videonmuokkausohjelmat kuolivat ja eivät suostuneet puskemaan RUOHO!oopperaa ilmoille ja ulos. Saimme sentään Openingin laadukkaampana kuin koskaan – huomatkaa sponsorilogot! Sellaisen sentään sai tuubin laitettua jollain mystisellä Trialilla, ennen kuin sekin otti ja irtisanoutui Ruohoudestaan. Oih ja voih.

Mutta tämä teaserina pienestä, upeasta, derppaavasta ja totaalisen päättömästä kymmenen minuutin Ruoho-rainasta, jonka julkaisemme kun laitteistot taas sallivat (eli mahdollinen uusi muokkausohjelma on alla). Ehkä maailmanloppu olisi totisesti tänään pamahtanut, jos olisimme tämän tajuntoja pommittavan tuotokseen saaneet kokonaisuudessaan ilmoille. Noh, ettepä täysin tiedä mitä odottaa, mutta aika sekopäistä ja suhteellisen räävitöntä se tulee olemaan (ja on jo!).

Toivottavasti tämä tieto ei lisännyt pelkoa näin joulun alla!Tätä ei kannata ottaa vakavasti!~ ;))

DID YOU SEE THE "ARANO" TEXT? :D

DID YOU SEE THE ”ARANO” TEXT? NO YOU DIDN’T. But will you..? ;)

Virittäytyä derppaustunnelmiin voi naururypäköiden kautta! (Kuvia myös Hopenuolesta, erotetteko? ;D) RUOHO!ooppera on saanut suurta inspiraatiota legendaarisesta anime-esikuvastaan ja toivottavasti lahjakkaat ilmeet ja muut hauskuudet tulevat näkymään tarpeeksi taitavasti, kun esitys saadaan kotikatsojienkin ulottuville!

weed-looool

Nauraa saa, nauraa saa. Nauru on hyvästä!

Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä – eikun huomiseen! Aatto odottaa, mitä se mahtaa tuoda tullessaan?

8. luukku

Johnyn_jouluterveiset

Aatoksia sarjakuvan takaa… by. Dinotski

Mä muistaakseni löysin ton vuos sitten ja pulpahti lapsuusmuistot mieleen.
Mä joskus lapsena himosin tollast roboraptoria ku ne oli yhes vaihees muodissa tollasset ns. virtuaali möröt (jotka liikkuu ku ne havaitsee liikettä) mut ne oli ihan törkeen hintasia silloin enkä saanu sellast. Sit joskus ku pyörin kavereitten kanssa kirpparilla ni havahduin ja jäin tuijottamaan yht koria missä oli tollai roboraptori 50 sentillä.

wut___by_metanemesisdarkrai-d4p34ke

Kenraali Grievous vähä ratsastelee mun roboraptorilla. :’D Siitä riitti kyl paljon hupia.

***

LISÄKSI!

Hopeanuoli!musikaalin piirustuskilpailun voittaja:

RH, 17v.

gng_the_musical__contest__by_RH__

(Kuva avautuu klikkaamalla suuremmaksi uuteen välilehteen/ikkunaan!)

Onnea RH! Sinulle lähtee pian postissa Hopeanuoli!musikaali huppari kokoa S. (Toivotaan vaan ettei jouluruuhkat ole kovin pahat!) Voittaja kuva sai 127 tykkäyystä eli ääntä. Muut kilpailupiirustukset löydätte täältä! Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille sekä kilpailutöitä äänestäneille.

PS. Eilen postissa näytti tältä (huomaa vuoronumero 103 ja taulussa numero 40)! Joten ihan heti jos ei saada postiin, niin pahoittelut. ^__^”’

77058_10151285978233630_1004236323_n

5. luukku

Hopeanuoli!musikaalissa nähtiin paljon koiria, mutta pelkoa herättävä arkkivihollinen apureineen – eivät nää nallet unhoon jää!

Osa karhujen pelottavuudesta on tallella ääniaalloissa, joita kannattaa toistaa tämän luukun selaamisen ajan ja heti sen jälkeenkin. Ensimmäiset pätkät ovat Hopeanuoli-animen soundtrackilta ja lopuista vastaa musiikki- ja äänivastaavamme Manna HagströmTakeda Goheille äänensä antoi äänimehemme Thomas Ruotsalainen.

hopsumusikaali_karhudokumentti

Minulta kysyttiin: millaista oli olla karhu?

Ennen kun vastaan tähän voisin kysyä et miksi olisi ylipäätään karhu tällaisessa tilanteessa?

Havainnollistan:

Kun kaiken tämän juron, hiljaisen, syrjäytyneen ja sisäänpäinkääntyneen Suomen keskellä käsketään viimeinkin, että nyt pitäisi ottaa paita pois, kastaa kädet täysin punaiseen maaliin, läiskiä niillä vierustoveria paljaaseen rintaan, mennä lavalle jossa pitää mahtipontisen musiikin saattelemana unohtaen suuren draaman tai hienovaraisuuden näyttelemisessään ja yksinkertaisesti vain riehua, huutaa, karjua, leikkisesti painia, lyödä ja potkia ihmisiä (tässä tapauksessa koiria) temmeltäen ympäriinsä ollessaan ”iso”, purkaa täysin estot päässään, jolloin ei mieti lähes mitään järkevää (ja varsinkaan stressaavaa) ja lopuksi nauraa kaikelle sille mitä onkaan saanut aikaan sillä aikaa kun yleisö mylvii ja hurraa kuin viimeistä päivää kaikelle tälle ja pyytäisi jo kovasti lisää, kysymys kuuluu: kuka ei tekisi moista? Ottaen huomioon, että oli työpaikka tai arkipäivän askareet millaiset tahansa, niin tuossa edellämainitussa tilanteessa kykenee aivan varmasti päästelemään arkipäivän askareiden höyryt pihalle.

Millaista oli olla karhu? Ihan kivaa se oli. 5/5

~Kenji

© Arano© Arano© Arano

These 3 photos © Arano

”Karhujen sotaisa transsitanssi” ja sen ensimmäinen harjoittelukerta!

 

Henkilöt karhujen sisällä ja karhunnahkat…

Akakabuton kätyreinä esiintyivät Jukio Kallio (Madara), Juha LehtimäkiKalle RantanenMia Makkonen ja Jenni Väyrynen. Juuso-Matias Maijanen esiintyi ns.”harppuunakarhuna”.

Kätyrien puvustuksen ideoi pääjärjestäjä Rewe Fagerström (Smith) ja toteutuksesta vastasi Minna Huttunen (Kurotora). Myös karhujen tanssikoreografia oli pääjärjestäjän aivopieru. Itseoikeutetusti musikaalimme Visa ”tuplapahis” Tiitinen esiintyi taas Akakabuto asussa, kuin myös Sniperin kutaleena. Akakabuto-asusta vastasi Elina ”Euva” Pätsi (Cross) ja häntä toteutuksessa avustaneet laumalaiset.

 

Joulukalenteri tulla tupruttaa

On lunta tulvillaan ja on raikas talvi sää – tai ei ainakaan vielä mitään sinne päinkään! Joulukuu on kuitenkin jo aivan nurkan takana ja sehän tarkoittaa luonnollisesti monia erilaisia joulukalentereita (suklaisia, televisiosta seurattavia, pieniä lahjoja sisältäviä…). Osa voi muistaa viime vuodelta, että meilläkin oli täällä blogin puolella oma joulukalenteri. Ja kun on taas se aika vuodesta, niin mikä ettei! Hopeanuoli!musikaalin joulukalenteri tulee taas. Yay!

Tällä kertaa luukut päivittyvät suoraan blogiin blogimerkintöinä. Mutta liian ajoissa niitä ei pääse näkemään sillä ne julkaistaan aina vasta kyseisen päivän puolella. Kalenterissa tulee olemaan muikeasti sisältöä, paljastuksia, hauskuuksia, opittavaa ja huikeita yllätyksiä. Toivottavasti tämä joululahjamme teille tulee viihdyttämään monia! Luukkuihin saa kommentoida, kiitellä ja kertoa mielipiteensä, jotta luukkujen parissa ahertavat hauvatontut saisivat lisää joulumieltä lumettomien kelien keskellä.

Valoa alkavaan joulunaikaan! Muistakaa heijastimet. :)

~ Hopsu!musikaalin hauvalauma

Käännös Takahashin seuralaisen Animecon-raportista

Kapulakäännös suomeksi seuraavasta artikkelista (koko artikkelia ei ole käännetty): http://www.nihonbungeisha.co.jp/goraku/moto/047.html (Käännöksessä voi ihan hyvin olla väärin ymmärrettyjä asioita ja virheitä, ja niistä saa sitten kyllä huomauttaa.)

Lauantai 14.7.2012

Vihdoin pääsimme matkan päätapahtumaan, Animeconiin. Paikka oli (Kuopion) kaupungin musiikkikeskus. Rakennus oli ihan kuin yliopisto. Tapahtuma itse muistutti Japanin Comic Markettia, mutta täällä huomio kiinnittyi hienoihin cosplay-pukuihin.

Ensimmäisenä oli vuorossa konserttisalissa pidettävä Takahashi-sensein haastattelutilaisuus. Vaikka Suomessa oli tuolla hetkellä julkaistu Weediä vasta yhdeksänteen osaan asti, fanit olivat perillä japanilaisten tankoubonien ja jopa Shoukan Manga Gorakun* tapahtumista, ja kysymykset olivat aika syvällisiä. He kyselivät myös Johnin ja Smithin kaltaisten hahmojen, jotka eivät enää ole tarinassa, ajatuksista ja tunteista. Haastattelu kesti noin tunnin.

Sitten sensei kirjoitteli nimikirjoituksia. Kaksisataa fania sai signeerauksen. Joillakin oli cosplay-puvut yllä ja jotkut toivat itse tehtyjä lahjoja. Sen jälkeen pidettiin valokuvatilaisuus. Harvinaisena herkkuna innokkaille faneille otettiin myös kahdenkeskisiä valokuvia.

Päivän päätti illalla kuultu sinfoniaorkesterin animekonsertti. Sen jälkeen ajoimme vartin verran katsomaan Kuopion kaupungin maamerkkiä, Puijon tornia. Tornista ihastelimme metsien ja järvien täyttämää maisemaa. Tornista oli 360 asteen näkymä, suorastaan upeaa! Japanin vastaava… Hokkaidoon Doutoun maisemat muistuttavat ehkä vähän tätä? Söimme siellä illallistakin, ehdottomasti suositeltava käyntikohde. Myöhäinen kesäaurinko sai ajan kulun ihan unohtumaan, ja oli hauskaa illastaa tulkkien ja conin henkilökunnan kanssa.

Sunnuntai 15.7.2012

Myös Animecon oli kaksipäiväinen. Sää pysyi tällä matkalla lähes koko ajan hyvänä.
Sunnuntaiaamukin alkoi haastattelulla. Tällä kertaa keskiössä olivat sensein suosikkilyhyttarinat. Hän esitelmöi Ginga-sarjaan kuulumattomista Lonely Ron ja Shion no kaze -tarinoista. Hän esitteli myös Karadaki no toronin, josta pitää kovasti. Nämä tarinat on julkaistu Shueishan Ginga – Shin gaiden -sarjan toisessa osassa.

Vihdoinkin iltapäivä!! Vuorossa sunnuntain päätapahtuma, Hopeanuoli!musikaali!! Ennen esityksen alkua juttelin Sniperia esittävän nuorukaisen kanssa, ja takahuoneessa oli tunnelma todella hektinen.

Tämä musikaali oli esitetty jo edellisenä vuonna, mutta tällä kertaa se oli entistäkin mahtavampi!! Tuhat henkeä vetävä sali oli täynnä katsojia!! Innokas esitys ja laulut tempasivat mukaansa. Se olikin oikein, sillä esiintyjät olivat kaikki itse Hopeanuoli-faneja. He olivat teettäneet itselleen Hopeanuoli-hupparit ja -paidat harjoituksia varten.

Esityksen kieli oli suomi, mutta kun tarina oli tuttu, sisältö tuntui juuri oikealta. Alussa olivat Johnin, Benin, Tiikeriveljesten ja Hopeanuolen kohtaamiset. Sitten Igojen ja Kougien sota. Ja lopuksi taistelu Akakabutoa vastaan. Hopeanuolen lopussa tekemä Zetsu tenrou battouga… Sniper ja Riki olivat cooleja, Hopeanuoli taas terhakka.

(Valokuvassa vasemmalla kasvot tännepäin on Riki, oikealla Hopeanuoli.)

Etenkin battougan hetki teki suuren vaikutuksen, haluaisin nähdä sen vielä uudestaan. Onkohan vaikeaa saada tätä DVD:llä…
Esityksen loputtua sensei meni takahuoneeseen esiintyjiä tapaamaan. Seurasi nimikirjoitushyökkäys. Sensei signeerasi loputtomat määrät paitoja ja huppareita.


(Kuvassa nimikirjoitusta kirjoitetaan Kurojakille**.)

Lopuksi esiintyjät vielä ojensivat senseille albumin, johon olivat koonneet kuvia harjoituksistaan. Proggis oli heille selvästi todella rakas.

Tapahtuma päättyi. Vielä aurinkoisella kadulla kävellessämme kuulimme japaninkielisiä huutoja ”Takahashi-sensei!” ”Paljon kiitoksia!” Kuulin, että monet ovat oppineet tai alkaneet opiskella japania japanilaisten teosten kautta. Suomalaisten ja japanilaisten luonteetkin ovat samankaltaisia, ja ihmeellisesti en kaupungilla kävellessäni tuntenutkaan mitään ulkomaalaisena olon kiusallisuutta. Suomi on maa, jossa on helppo käydä.

Maanantai 16.7.2012

Aamulla kokoustettiin kuopiolaisella järvellä. Suomi on pinnanmuodoiltaan suurelta osin tasaista, joten jääkauden muodostamia järviä on tuhatmäärin. Risteillessämme järvellä sensei antoi lehtihaastattelun Japan Pop -nimiselle lehdelle.

Senkin sisältö oli melko syvällistä. Toimittaja kysyi muun muassa Andystä, jonka tarina ei ole vielä ilmestynyt kirjana Japanissakaan. Andy on Johnin suomalaisten sukulaisten jälkeläinen ja siksi se kiinnosti kovasti. Tällaista tankoubon-julkaisua edeltävää tietoa oli kuulemma löytynyt Twitteristä. Vai sillä tavalla. Paikalla oli ihmisiä, joilla oli esimerkiksi Weed-leluja ja muita oheistuotteita, joita ei saa kuin Japanista. Kaipa nyt kun Internet on laajentunut, etäisyydet eivät tunnu missään niin kauan kun on rakkautta teokseen.
Sen jälkeen lähdimme takaisin Helsinkiin. Seitsemännen päivän aamuna sensei signeerasi Stockmannilla.

Sinä päivänä paikalle tuli ikääntyneitäkin ihmisiä, jotka pyysivät nimikirjoitusta annettavaksi lapsenlapsilleen. Täällä Ginga ei todella ole vain lasten, vaan usean sukupolven juttu.

Sinä päivänä oli upea Suomi-sää. Juttelimme kahvilassa tulkkien A-sanin ja M-sanin kanssa. Vaikka aasialaista väkeä on Suomessa vähän, on se kuitenkin hyvältä käytökseltään hieno paikka. Rentoutumisen hetki viimeisenä muistona nousimme illalla lentokoneeseen lähteäksemme kohti Naritan lentokenttää.

Matkasta jäi mieleen fanien Ginga densetsu -sarjaa kohtaan tuntema kiintymys. Se on samanlaista niin Japanissa kuin Suomessakin. Palattuaan takaisin kotiin Takahashi-sensei palasi heti Orionin kirjoitustyön pariin. Hän sanoo tekevänsä parhaansa piirtämistyössään tästäkin eteenpäin.

Suurkiitokset kaikille faneille, jotka tästä edeskin kannustatte Ginga densetsu -sarjaa ja Takahashi-senseitä!

* Shoukan Manga Goraku on lehti, jossa Ginga densetsu Weed Orion ilmestyy, suom. huom.
** Kuvan ottaja luuli hahmoa Sniperiksi, mutta kyseessä on todellisuudessa Kurojaki, suom. huom.