Oūn vuorilla kaikui villikoiralauman voitokas ulvonta

(c) Isabella Fagerström

Hopeanuoli!musikaalin uusittu ja pidenetty versio esitettiin eilen sunnuntaina 15.07.2012 Animecon-tapahtumassa Kuopion musiikkikeskuksen konserttisalissa. Nyt ensimmäisiä kuvia on jo internetissä nähty ja Savon Sanomissa oli 13.7.  musikaalistamme artikkeli.

Kuvia & videoita ym. musikaalista meille saa jakaa Facebookin kautta, sähköpostilla ( hopeanuolimusikaali (at) live . fi ) tai vaikka tänne blogiin linkkaamalla. Kiitokset ihanalle yleisölle!

Musikaalin alku viivästyi hieman, joten loppupää sitten tuppasi myös venymään. Tästä Animeconille oli varuiksi jo huudeltu, mutta ainakaan minä en ole vielä tietoinen esityksen lopullisesta kestosta kaiken sen lava-adrenaliidin takia. Joitain pieniä viivytyksiä sattui muutamastakin (jokseenkin mikrofonin ym. kokoisesta) syystä, mutta se näkyivätkö ne yleisöön on sitten ehkä eri juttu.

Lauluja uudistetussa musikaalissa oli kaikkiaan kuusitoista, joista kahdesta oli reprise ja sitten Tuttu hajuhan on asia vielä erikseen. Kappaleet ovat saaneet kiitosta ja uusien kappaleiden sanat ovat tulossa pian verkkosivuillemme.

Kunniavieras Yoshihiro Takahashi (Hopeanuoli-sarjan luoja) kävi pyörähtämässä backstagellamme randomisti juuri ennen esitystä (tämä aiheutti hämmennystä muutenkin teatraalisen kaaoksen keskelle). Esityksen jälkeen sensei saapui uudelleen backstagelle, nyt ihan kunnolla meitä tervehtimään. Musikaalin pääjärjestäjänä tietenkin olin hirmuisen kiireinen ja koitin saada porukan siivoamaan backstagea ja laittamaan lavasteita kokoon – eli säntäilin vähän joka suuntaan asioita järjestellen. Ja kesken viiletykseni kuulin Myyn huutavan minua, pysähdyin ja katsoin olkani yli nähden Takahashin kasvot. Pakko myöntää, että pelästyin. Sitten säntäsinkin heti hakemaan lahjaamme Takahashi-senseille.

Lahjaan kuului leikekirja musikaalistamme. Leikekirjassa oli esittelysivut musikaalin hahmoista & näyttelijöistä (paljon valokuvia, japaniksi kirjoitetut lyhyet esittelypätkät), kappaleiden sanat japaniksi ja musikaalin elämänkaari kuvina – mukana oli kuvia ensimmäisitä koelauluista ja harjoituksista, piirrettyjä kuvia musikaalihahmoista, lavasteiden valmistuksesta (mm. Akakabuto, scrollit), maskeerauksesta, Traconin musikaalista, yhteiskuvia Takahashin kanssa, uuden version harjoituksista, sarjakuvia, maskeerauksista jne. Lisäksi omilla esittelysivuillamme ja muutamilla muilla sivuilla oli myös valokuvia omista lemmikeistämme ja musikaali lauman yhteisistä hetkistä. Lisäksi leikekirjassa oli paljon norsuja.

Tässä tehdään leikekirjaa Takahashille

Leikekirjan lisäksi annoimme senseille vihreän musikaalihupparin ja Komentaja dobermanni-fanipaidan. Takahashi tiedusteli lukumääräämme ja sanoi painattavansa Japanissa meille musikaalilaisille paidat. Olo oli tästä ehkä enemmän kuin otettu. ;;~;; Tämän jälkeen Takahashi signeerasi meille huppareita. Hopeanuolen esityspaistaankin tuli signeeraus ja sensei halusi vielä erikseen piirtää Kibille kuvan Hopeanuolesta signeerauksien + GINGA-tekstin kera. Kibi oli tästä suloisen hämillään – eteenkin kun ei tiennyt mitä Takahashi oli paperille kirjoittanut nimmarin lisäksi. Pienillä japaninkielen taidoillaan Kibi sai kuitenkin tietää, että teksti tosiaan oli GINGA.

Oli ilo huomata miten innoissaan ja mielissään Takahashi oli esityksestämme. Ja tämä ilo oli täysin molemmin puolista. Itse olin erittäin liikuttunut siitä, että sensei puhutteli minua roolinimelläni (Smith), kun kiitin hupparini signeereauksesta. Olin ainoa, jolle näin kävi. Tämä toi uskoni siihen, että ehkä roolisuoritukseni oli vastannut hahmoa hyvin, vaikka pelkäsin pahinta kun minulta ennen esitystä lähti ääni. Tästä voin ehkä kertoa lisää myöhemmin, jos siltä tuntuu…~

(c) Isabella Fagerström

Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tällä yhteisellä taipaleellamme – sitten yleisön puolella, laumassa, Animeconin puolesta, Kuopion musiikkikeskuksen puolesta, avustamassa, tukemassa tai muutoin. Musikaalin tekijöille tämä on ollut ainutkertainen ja upea kokemus ja olemme halunneet välittää samat fiilikset ylisön puolelle. Toivottavasti piditte musikaalistamme!

Musikaalin taltionti on tulossa tulevaisuudedda Youtube-kanavallemme.

Mainokset

Animecon’s main guest of honor: Yoshihiro Takahashi

Hopeanuolen luoja palaa Suomeen! / The creator of Ginga-series returns to Finland!

http://2012.animecon.fi/kunniavieraat

Animecon IX:n viimeinen kunniavieras julkistettiin Kirsikkakukkaconin (Turku) päättäjäisissä sunnuntaina 20.5. Paikalla olleet musikaalilaiset päivittivät tilanteesta heti omat Facebook-statuksensa kuin myös Hopeanuoli!musikaalin Twitter & Facebook statukset. Anime-lehti kirjoitti uutisen tweettimme pohjalta.

Animecon IX’s main guest of honor were published at Kirsikkakukkacon’s (Turku, Finland) closing ceremony on Sunday 20.5. Musical crew in attendance shared the information on their Facebooks as well in Gin! The Musical´s Twitter & Facebook. Anime-lehti (Anime magazine) publish an article based on our tweet.

You’d like to visit Finland and see Takahashi-sensei and our musical?

Join your fellow Ginga-fans! Here’s links to help you.

Ginga Board: http://www.gingasite.net/ginga_board/index.php?showtopic=15590

Hopeanuoli!musikaali – tiesitkö tätä?!

Hopeanuoli!musikaalissa on varmasti monen monta yksityiskohtaa, joita ei välttämättä edes huomaa yhden katselukerran jälkeen. Tässä merkinnässä raotan joitain kohtia.

Animen taustamusiikki vaikutti kyseisten kohtien biisivalintoihin

Juurikin Tutun hajun, Yli kuilun ja Oi Benin kohdalla animessa kyseisien tapahtumien aikaan soineet kappaleet valittiin ”pohjiksi”, joiden päälle biisit sitten sanoitettiin ja sovitettiin. Alkuperäiselle teokselle uskollisena pysyminen oli tärkeä juttu, vaikka se välillä tuotti toisinaan päänvaivaa. Tästä esimerkkinä Yli kuilun, jonka animeversiossa kahta eri kappaletta oli ujutettu vähän sekaisin. No näin sitten teimme mekin, mutta kestojen kanssa pelaaminen oli akrobatisen osuuden kannalta hiukan pelottavaa. Samojen biisien löytäminen ja mätsääminen vaati lisää katselukertoja, vaikka ko. anime on nähty jo lukemattomia kertoja entuudestaan. Mahdollisimman useaan kappaleeseen koitimme saman musiikin saada, mutta mm. yksi poikkeus löytyy! Kyseessä on Suolilievelaulu, jonka taustanauha ei ole se sama joka soi animessa tiikeriveljesten syöksyessä sikaa teurastamaan. Se kuitenkin on erittäin samankaltainen, joten siksi siihen lopulta parempana vaihtoehtona päädyttiin.

Alkuperäisen, leikkaamattoman & japaninkielisen animen kohtaus, jossa ”Tuttu haju” soi

Animen suomidubbi vaikutti

Häikäilemättömän suorat lainaukset reploina varmastikin jäivät mieleen, mutta erityisesti Faijassa vilisi melkein kiusallisen paljon suoraa tai viittaavaa räävittelyä suomidubbiin. Repliikit kyseisestä dubista oltiin kirjoitettu ylös ja niitä ”sattuman varaisesti” hyödynnettiin. No katsokaapa videon pätkää muistin virkistämiseksi. Alla myös muutama vertaileva lainaus.

Dubbi: Isä. Minä arvasin. Faija: Faija! Arvasin sen. Sä oot mun FAIJA!

Dubbi: Röyhkimys! Miten uskallat väittää sellaista. Faija: Kuinka sä kehtaat väittää tuollaista.

Dubbi: Hopeanuoli aikoo taistella upseeria vastaan. Faija: Hopeanuoli aikoo haastaa upseerin.

Suuri musta karhu? Miksi ensimmäinen kuoleva koira sanoo ”suuri musta karhu”? Syynä on taas se sama suomidubbi ja vielä sitäkin enemmän tämän tekstin alapuolelta löytyvä video.


Montako kertaa tässä nyt sanotaan sana ”karhu”?

Miksi pilkulliset koirat kuolevat?

Valitettava esimerkki

Kysymys, jota mekin pitkään pohdimme. Pilkulliset hauvat tuntuivat saavan sattumalta animessa aina vähän verisemmän tai vaan tuhoon tuomitumman kohtalon. Pidimme jopa maratonin, jonka tarkoituksena oli laskea kuolevat koirat / kuolevat pilkulliset yksilöt. Loppua kohden tahti tiivistyi aivan valtavasti. Lisäksi nämä samat pilkut kuolivat useaan kertaan peilattuna ja sitten sama animaatio pyöritettiin uudelleen. Tämä kuitenkin johti siihen että musikaalissa brutaalisti kuolevat random hauvat olivat aina pilkullisia.

Smith ei tajua ja John ei kuuntele

Hyena: ”Voi ei, meidän täytyy auttaa sitä!” Smith: ”Mutta Benhän kielsi.”

Tämän voi käsittää ainakin kahdella tavalla. Hyena ei missään nimessä halua mennä auttamaan Beniä ja on huolissaan siitä, että mahdollisesti joutuisi auttamaan Beniä. Smith kuitenkin luulee, että Hyena haluaa auttaa Beniä, joten kieltää toista, ettei tämä riko Benin käskyä.

John: ”Ajattelin ensin, että haastan johtajan ja otan lauman haltuuni, mutta en haluakaan. He ovat kaikki hulluja! Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä. Älä mene takaisin heidän joukkoonsa.”
Hopeanuoli: ”En ole samaa mieltä, John.”
John: ”Mitä se puhe faijasta oikein oli? Ei saa mielistellä toisia tuolla tavalla.”
Hopeanuoli: ”Mutta kun se oli minun isäni.”
John: ”Vain heikot hakeutuvat lauman turviin. Se johtaja on siitä erinomainen esimerkki.”

John taas viis veisaa siitä, mitä nuori Hopeanuoli hänelle puhuu. Röyhkeästi John vain jatkaa omia selityksiään, vaikka itse ei ole Hopeanuolta niinkään paljon vanhempi. Johnin valtava ego saa kuitenkin myöhemmin aikamoisen kolauksen, kun hän häviää ensimmäistä kertaa elämässään (Miksiköhän kaikki aina häviävät ENSIMMÄISTÄ kertaa…?). Kun hänet on päihittänyt tämän suuren koiralauman johtaja, niin äkkiä lauman ideaalit ovat Johnillekin mieleisiä. Mutta oliko Smith kuunnellut Johnin ihmiset & pyssy ideoita, kun hän haki Goheen ampumaan Akakabuton? Eli lopussa tullaan kuitenkin tarvitsemaan ihmisiä ja heidän aseitaan. Joten voisimmekin todeta, että John oli oikeassa todetessaan: ”Eivät koirat voi voittaa karhuja ilman ihmisiä ja pyssyjä.”

”…Sinun silmäsi, Hopeanuoli.”

Miksi ne jaksavat jauhaa niistä silmistä?! Mitä on tämä räävitön poikarakkaus meidän musikaalissamme? Jälleen kerran se menee animelle uskollisena pysymisen piikkiin. Tosin suomeksi silmien palvonta tuntuu menevän vähän yli. Ja lähinnä siksi menimmekin viljelemään tätä ihailua huumoripohjalla. Japaniksi se voi olla hienoa ja uskottavaa, mutta suomeksi se menee kieltämättä vähän … tökeröksi. Hopeanuolen silmistä puhuvat animessa (aikankin) John, Fuji ja Musashi. Musikaalissamme viimeinen viittaus silmiin löytyi samasta kohtaa, mutta nyt Akatoran suusta. Animesta löytyy myös erään toisenkin hahmon silmien ylistystä, nimittäin itsensä Rikin.

Tarinoita kertovasta Wilsonista musikaalille kertoja

Musikaalissa oli kohtia, joiden näytteleminen tuntui enemmänkin epäoleelliselta, aikaavievältä tai jopa sekavalta. Tiesimme tarvitsevamme tarinallemme kertojan. Wilson, tuo mailmaa kolunnut sirkuskoira, oli rooliin se ehdottoman oikea valinta. Wilson tarinoita jo alkuperäisessä teoksessa ja tämän takia kehittelimme kyseisestä hahmosta neljättä seinää horjuttavan kertojakoiran. Kun Wilson kertoo yleisölle, hän on muille koirille täysin näkymätön. Mutta osallistuessaan koirien keskusteluun, niin vaikuttaa siltä että hän olisi aina ollut siellä läsnä.

Tässä videossa Myy raottaa itse vähän Wilsonin hahamoa.

Yksityiskohtien ja viitteiden vilinää puvustuksessa

Asumme lähtokohtana oli lavalla toimivat asut, jotka kestäisivat spottien ja liikuntasuorituksien tuoman lämmön ja joissa laulaminenkin olisi vain mukavaa. Tämän jälkeen ensisijaisesti hahmoista tuli saada itsensä näköiset ja höystää paketti hauskoilla yksityiskohdilla ja viittauksilla mm. omistajiin (Johnin kaulaliina, aurinkolasit ym.) tai vaikka nimen alkuperään (mm. Crossin paidan selkämyksessä risti).

Hahmojen väritys nojasi uskollisesti animeen tai mangaan, tapauskohtaisesti. Animessa värit vaihtelivat rajustikin (turkoosi Cross) ja eroja mangan & animen väliltä tietenkin löytyi. Esimerkiksi Mossin poika Jaguar on animessa isänsä tavoin turkiltaan ruskea, mutta mangassa kuin musikaalissamme poika oli musta.

Kaulapantojen malleissa ja väreissä pyrimme myös uskollisuuteen alkuperäistä teosta kohtaan. Tosin tässäkin niitä värivaihtoehtoja osalta löytyi useampaa. Mieleenpainuvimpana esimerkkinä kaulapannoista on varmasti Benin legendaarinen punapalleroinen somiste. Myös Mossin ja Sniperin piikkipannat, Hyenan ohut punainen kaularemmi ja Hopeanuolen lopulta hampaisiin hajoava kaulapanta ovat enemmän kuin maininnan arvoiset ja lisää niitä toki myös oli. Smithiltäkin löytyi kaulapanta, tosin se jäi aika hyvin kyseisen joukkueenjohtajan Shemagh-huivin alle. Kyllä, koira-armeija ansaitsi armeijaviitauksensa! Näitä siis olivat mm. Shemagh-huivi (Smith), baretti (Hyena) ja maastohousut (Cross).

© Tytti Levänen

Hopeanuolen puku on todella yksinkertainen, mutta tarkkasilmäinen (tarkka-ampuja) voi löytää siitä paljonkin huomionarvoisia kohtia, mm. ihanaa kasarimaisuutta uhkuvat hopeiset tennarit. ”Gohee-vyö” (jolle on oikeakin nimitys, mutta tämä on eeppisempi) tuotiin asuun Hopeanuolta kouluttaneen Takeda Goheen lookista. Loppupeleissä ei näyttänyt aivan samalta, sillä meno oli kovaa ja mikrofonin lähetin ei arvostanut. Mutta ajatushan on tärkein sillä ukko on hieno mies:

Havaintokuvana "GOHEE-vyöstä". Tällaisen ukon saa Urumista.

Eniten ulvontaa ehkä aiheutti rarkaisu siitä, että Hopeanuolella on ajellut sääret. Kaikki ulvonta oli yksimielisesti asian puolesta, vaikka raavaan miemäisiä kyyneleitä melkein poskipäille pääsi karkaamaan. Eniten huolta toisinaan aiheutti se, että pysyykö peruukki mukana vauhdikkaissa taistelukohtauksissa. Harjoituksissa se joutui aika koetukselle ja kun siihen vielä lisättiin painoa korvien muodossa (korvat oli ommeltu kiinni peruukkiin)… Huh! Pinnien määrää moninkertaistamalla useaan otteeseen saimme akitan korvat ja karvat pysymään kiinni tämän päänahassa.

Yksi Hopsun puvustusta pohtinut piirrustus. Allekirjoittaneen käsialaa.

Tässä olikin jokusen verran juttua, joten eiköhän se erää riitä, koska ei meitä kaikkia suurella muistillakaan ole varustettu. Toivottavasti saitte tästä irti kivan karhunkimpaleen taskuun laitettavaksi! Jos kysyttävää ilmeni tai tiedonhalu muuten vain heräsi, niin kommenteissa saa haukahdella ja ulvoakin. Yksityiskohtia ja muuta huomion arvoista tulee olemaan myös tulevassa musikaalissamme.

Musikaali ja muuttuvat elämäntilanteet; haasteita ja lisää työtä!

ALOKAS SNIPER (kuvan piirtänyt & kortin antoi Nani aka Hakuro)

Tiesittekö, että Sniper oli valeupseeri? Dobermannin tie vei armeijan leipiin ja nyt Sniper palvelee alokkaana. Armeijasta huolimatta upseeri jatkaa palvelustaan myös Hopeanuoli!musikaalissa – vaikka sitten vähäkarvaisempana. Todisteaineistoa tämän tekstin alapuolella!

Upseeri Sniper löylytettiin, nyrhittiin ja niin hänestä tuli alokas

Ainoa koiraasyövä tekijä ei armeija kuitenkaan ole. Meillä on taasen hauvajoukossa muutama keväällä valmistuva ylioppilas, joilla viimeiset kirjoitukset ovat juuri tuloillaan. Joukkoon kuuluu nyt ainakin Kibi ja Neenee. Lisäksi monilla on varmasti perinteistä kevätkiirettä pääsykokeiden ja muiden vastaavien johdosta. Voi, miten me nyt selviämme?

Viime vuonna ylioppilaaksi kirjoittavia hauvoja oli enemmän ja kyllä heistä kaikki suoriutuivat kunnialla niin musikaalista kuin kirjoituksistaan. Joten se on mahdollista! Haasteita tietenkin hauvojen omat menot ja muut tuovat aina harjoituksiin, jos joku ei paikalle pääse. Harjoituskerroilla kun käydään tiivinä pakettina asioita läpi niin harjoituksien kuin kaiken muunkin kautta. Mutta nyt kun aikaa on periaatteessa ja käytännössäkin vähemmän, niin kaikkien on alustapitäen pistettävä parasta settiään peliin.

Kibin viime vuonna tekemä kortti. Nyt keväällä mm. Kibillä on yo-kirjoitukset

Uusien hauvojen metsästämistä varten järjestettävät koeulvonnat järjestetään piakkoin. Siellä myös katsellaan muutoksia castingissa ja muita mysteerejä. Haasteita on jo nyt havaittu, mutta niistä tullaan pääsemään yli. Parasta on tietenkin tiedostaa mahdolliset vaikeudet etukäteen, jolloin niistä selviäminen sujuu mutkattomammin. Hakemuksia lupaavilta hauvoilta tuli  mukavasti. Enemmän kuin oikeasti odotimme, eli melkein nykyisen castin verran. Valitettavasti jouduimme vastaamaan monille jo alkuun kieltävästi, sillä alunperin olimme ajatelleet jotain n.2 uutta näyttelevää hauvelia. Tämä määrä voi kuitenkin nousta, katsotaan mitä saamma koeulvonnoista irti! Ainakin hakemuksia on ollut kiva lukea:

—Terveppä terve. Nähtyänne suurenmoisen spektaakkelinne olen yökaudet unelmoinut päästäkseni edes lähelle teitä kaikkia, sillä omaatte jumalaisen auran. Hylkäsin kaikki muut harrastukseni (siis ne jotka eivät painotu teatteriin tai musikaalisuuteen, näistä kahdesta minulla on laajalti kokemusta ja motivaatiota) ja otin elämäntehtäväkseni että voisin olla millään tavalla päästä osaksi laumaanne ja musikaalianne. Olette Traconista saakka olleet minun idoleitani ja palvomistakin on tullut tehtyä vähän väliin.—

Kyseinen lainaus on julkaistu luvan kera. :D

Onko aikaa panikoida vai onnistuvatko suunnitellut räjähdymäiset numerot?

Blogiin on muuten tulossa artikkeli, joka tarkastelee viimeisimmän esityksen yksityiskohtia ja huomionarvoisia juttuja. Kyllä – saatte ehkä tietää, miksi Hopeanuolen silmät ovat niin uskomattomat! Jos suinkin tämä teksti muistetaan laatia ja julkistaa. Ensi viikonloppunahan on Lahdessa Desucon Frostbite, jonka aikana ei bloggauksia (oletettavasti) ole luvassa. Moni laumalainen tulee kyseiseen tapahtumaan ja siellä meitä voi sattumalta ehkä nähdäkin, vaikka ollaan aika ninjoja.

He, jotka seuraavat meitä Facebookissa ja tai Twitterissä, ovat varmaan jo huomanneet, että meillä on nyt myös Tumblerissa oma kuvablogi. Sen osoite ei ole kauhean yllättävä vaan ihan: http://hopeanuolimusikaali.tumblr.com/ Sieltä löytyy hauskoja, hienoja, mukavia, ihania, verrattomia, kummallisia, koomisia, taiteellisia, hilpeitä ja monen muunlaisia kuvia. Pääasiallisesti valokuvia laumasta, harjoituksista, musikaalista etc. Löytyy myös joitain videoita ja sellaista, mutta pääpaino on kuvilla. Myös piirrettyjä kuvia löytyy. kannattaa kurkistaa ihan huvinvuoksi sillä moni kuva on julkaistu ainoastaan tuolla.

Ja jos ette seuraavaa uutista ole kuulleet (ette varmaankaan?) niin tässä: ”Presidenttitentin suosio yllätti Aamulehden täysin – yleisöryntäys!

Paneeli järjestettiin Tampere-talon pienessä salissa. Saliin mahtuu noin 500 ihmistä ja sen verran jaettiin tilaisuuteen ennakkoon ilmaisia lippuja. Paikalle tuli kuitenkin niin paljon väkeä, että vahtimestarien arvion mukaan jopa 300 jäi ovien ulkopuolelle.

Kuulostaako tutulta…? Kyllä. Mitä Hopeanuoli!musikaali edellä, sitä presidenttiehdokkaat perässä. :D

2012 & Hopeanuoli!musikaali Kuopion Musiikkikeskuksessa

Jatka lukemista tällä ilmeellä.

Laulavat koirat suuntaavat savoon ja musikaalimme valtaa Animeconissa Kuopion Musiikkikeskuksen lavan. Ilmoitimme asiasta joulukalentein viimeisessä luukussa, mutta tässä vielä tarkempi postaus.

Animecon IX järjestetään Kuopiossa 14.-15.7.2012. Tapahtumapaikkana toimii Kuopion Musiikkikeskus, Kulttuuriareena 44 ja Kuopionlahden kenttä puistoineen. Liput tapahtumaan tulevat ennakkotilaukseen vuoden alussa. http://2012.animecon.fi/

Daisuke tahtoo eturiviin. Daisuke sentään koulutti Hopeanuolta. Daisuke pätee.

Musikaali tullaan esittämään uudistettuna versiona. Siihen tulee hyvässä suhteessa paremmaksi hiottua vanhaa ja uutta kuin ennennäkemätöntä settiä. Traconissa esitetyn musikaalin pituus oli itsessään noin 1h 15min ja nyt saatte hauvoja vähän pidemmäksi aikaa.

Toivottuna ja odotettuna lisänä voimme mainita jo nyt kaikille niin rakkaat ninjakoirat. Tämän toteutusta on mietitty, hahmoteltu ja hurjiakin ideoita on lentänyt ilmaan. Luvassa voi hyvinkin olla jotain äärimmäisen eeppistä, eteenkin kun apuakin tullaan saamaan. Odottakaapas vain!~ Myös uudet repliikit ja käsikirjoituksen kohdat ovat jaksaneet hymyilyttää ja naurattaa – sitten syystä tai toisesta.

”Joten häipykää tai syömme teidätkin!”

(Häipyvät itse)

Lähdemme esitystä parantelemaan ja uudistamaan nyt lauman purskuttavalla innolla. Uusia laumalaisia on tiedossa ja hakemuksia tuli mukava läjä. Valitettavan vähän voimme hauvoja mukaan riveihimme ottaa (verrattuna hakemusten määrään) ja se tietenkin harmittaa kun monilla intoa olisi. Emme kuitenkaan uskalla heittäytyä aivan täysin uusien tuulien varaan, sillä hiominen vaatinee sitä ettei enää opetella vaan osataan ja opitaan enemmän!

Kuitenkin jos tassuja vielä avustusmielessä nousee (otamme mielellään oppeja ja apua vastaan jolla voimme tehdä tästä esityksestä entistäkin eeppisemmän), niin postia saa lähettää laumalle sähköpostilla: hopeanuolimusikaali (AT) live.fi (Korvatkaa tuo AT sillä @ merkillä!) Kiitoksemme.

Olemme joukko innokkaita hauvoja, ehkä emme ammattilaisia, mutta teemme parhaamme ja yritämme kaikkemme sekä pidämme yhtä! Haluamme räjäyttää mielenne laadukkaalla showlla, joten toivottavasti nähdään kesällä Kuopiossa. ^_^

Mutta sehän on Sniper! Mitä hän oikein täällä tekee?!

Tulin passittamaan sinut taivaaseen! eikun siis…

:”Minä olen SNIPER. Ohun armeijan upseeri. Sinun kuolemasi!”

Taisiis oikeasti olen Visa ja asun Espoossa enkä Oun lumisilla vuorilla. Ja minulla oli kunnia olla mukana Hopeanuoli!musikaalissa. Joka on ylivoimaisesti elämäni parhaimpia kokemuksia ikinä!

Mitenkö päädyin mukaan?
Nooh. Tämä stoori lähtee liikkeelle Bakaconista jonne matkalla Desubussissa satuin kuulopuheena kuulemaan ensimmäisen kerran että jossakin on tekeillä Hopeanuoli!musikaali. Ajattelin tuolloin että ”Hyvin cool. Kun pääsis johonki semmoseen ittekki joskus”. Noh, unohdin asian toistaiseksi ja seuraavan kerran kuulin siitä Desuconissa, ja satuimpa myös kuulemaan että avustajia musikaaliin haetaan yhä, joten silloin ajattelin että pitääpä tsekata asiaa lähemmin kun pääsen kotiin. Mutta muistinko? No empä tietenkään.. Onnekseni sitten vähän myöhemmin Helsingissä pyöriessäni huomasin fantasiapelit liikkeen seinällä Hopeanuoli!musikaali lapun, jossa luki: ”Haluatko mukaan?” Ja siitä sitten viimeinkin kotiin päästyäni etsin musikaalin Facebook-sivun ja lähetin hakemukseni avustajaksi musikaaliin vielä samana iltana. Alunperin siis ajattelin että kaikki vähänkin isommat rooli oli tietenkin täytetty jo tuhat vuotta sitten ja olen erittäin onnellinen jos saan edes tulla mukaan johonkin avustavaan rooliin. Ilokseni sain nopean vastauksen, jossa minut kutsuttiin mukaan seuraaviin harjoituksiin. Pari päivää myöhemmin harjoituspaikalla vastassani oli Rewe joka sitten heti kysyi että suostuisinko mahdollisesti vähän isompaankin osaan. Ja sehän sopi erinomaisesti sillä parempaa sekä itselleni sopivampaa roolia ei olisi voinut pyytää.

Näin sitten sisään mentyämme tapasin lauman ensimmäistä kertaa. Sain käsikirjoituksen ja laulujen sanat. Koko porukasta en tuntenut ketään entuudestaan vaan kaikki olivat minulle uusia kasvoja. Baka- ja Desuconissa korkeintaan ohimennen nähnyt osan porukasta. Ja myöhemmin selvisi että se joku kuroshitsuji cossaaja jonka kanssa tuli juteltua siellä grillikioskilla desuconin aikaan olikin Naomi. No mutta ennaltatuntemisista tai tuntemattomuuksista huolimatta minut otettiin hyvin vastaan ja jo ensimmäisissä harjoituksissa aloin tuntea kuuluvani osaksi Hopeanuoli!musikaalin laumaa.

Isompi rooli mitä minulle ehdotettiin oli Sniper. Se ainoa todellinen pahiskoira sarjassa joten luonnollisesti suostuin rooliin sen kummempia miettimättä. Kuulin myös että musikaalissa olisi kohta jossa joutuisin Sniperina jopa laulamaan ja vieläpä soolona. Tämä fakta aiheutti hieman epäröintiä mielessäni mutta päätin jatkaa itsevarmasti alusta loppuun asti. Ja niinpä hyppäsin lennosta mukaan harjoituksiin jo tuolloin ensimmäisellä tapaamisella. Koko porukka on aivan mahtava ja tunsin olevani tervetullut joten syytä epäröintiin ei ollut.
Hieman myöhemmin sain myös kuulla että ilmeisesti ”vein” Sniperin roolin Naomilta joka myöhemmin tyytyi Akamen pieneen mutta tärkeään osaan. Ja syyhän tähän oli yksinkertaisesti aika, Naomilla oli kesällä jonkin verran menoja joiden takia osallistuminen harjoituksiin oli rajallinen. Minä taas olin vapaa harjoittelemaan koko kesän ja syksyn. Ja vaikka Sniperin rooli ei olekkaan isoimpia musikaalissa, vaatii se silti hyvän määrän harjoittelua ja osallistumista.
Myöhemmin minut roolitettiin vielä Vuoristokoiraksi ja lopulta vielä Akakabutoksi.

Ginga Nagareboshi Gin
Tuttavallisemmin Hopeanuoli, oli myös osa minun lapsuuttani, vaikka en koskaan päässytkään näkemään suomidub versiota ihan kokonaan. Osittain sen takia että en koskaan itse omistanut hopeanuolta VHSsällä ja toiseksi olin jo silloin kauan sitten sitä mieltä että ”Hyi kauhee miten törkeen huono dubbi!
En nyt tietenkään vielä silloin tiennyt ollenkaan mistä hopeanuoli oli tullut tai mitä se oli. Niinkuin ei tiennyt kukaan VHSsiä omistavista kavereistanikaan. Muistan joskus jossain noukkineeni käteeni hopeanuoli mangan ja lukeneeni sen siltä seisomalta. En toki tiennyt silloin mikä on manga, mutta kerroin myöhemmin lukeneeni jotain hopeanuoli sarjakuvaa ja oli hauskaa kun kukaan ei uskonut. Koska Hopeanuolihan on lastenohjelma!
Lasten ohjelma juu. Näin on monikin kaverini sanonut kun kerroin missä vietän kesälomani viikonloput aina syksyyn asti. Itse muistan silloin lapsena ajatelleeni jotain ”Mikä on tämä julma mutta niin mielenkiintoinen ohjelma (jossa on törkeen huono dubbi) mutta anyway”. Että en sanoisi hopeanuolen olevan alunperin ajateltu 4-10vuotiaille katsottavaksi. Mutta ihmisillähän nyt on kuten aina niin kovia ennakkoluuloja ja mielipiteitä.
Itse olen katsonut suomidubista kauan sitten osan, ja tässä nyt n.2vuotta sitten tuli vaan mieleeni että ”Hei mikäs se joku koira-anime oli? Se mis oli huono suomidub? Hmm” Ja eikä aikaakaan kun sekä Ginga Nagareboshi Gin että Ginga Densetsu Weed oli molemmat katsottu originaaliversioina enkku subeilla kahteen kertaan.

”Kuuletteko tuon? Meitä ajetaan takaa!”
Vuoristokoirakohtaus oli mielestäni yksi erinomaisen hyvin onnistunut kokonaisuus. Ideanahan oli alunperinkin toteuttaa suht nopeatempoinen taistelukohtaus jossai tapahtuu paljon lyhyessä ajassa.
Minä olen vuoristokoira #2 ja toisena Akatoran kimppuun käyvä ruskea, raitakorva&häntäinen koira.
Minulle vuoristokoirakohtaus merkkasi kovan hahmovaihtotahdin alkamista. Edellisestä sniperkohtauksesta oli toki hyvin aikaa vaihtaa vuoristokoiraksi, jonka jälkeen me 3 yleisön puolelta lavalle hyökkäävää vuoristokoiraa kiersimme aulan kautta ihmisvilinän läpi ja pienen salin ovista sisään. Vuoristokoiran asussa kohtausta odotellessa alkoi jo pikkuhiljaa tässä vaiheessa tulemaan kuuma mutta tämä oli minulle vasta alkua. Vuoristokoirakohtauksen aloittama taistelutoiminta ei osaltani loppunut vielä siihen kohtaukseen vaan sen jälkeen minulla tosiaan oli kiire HETI vaihtaa Sniperiksi ja siitä sitten alkoikin suoraan seuraava taistelukohtaus Hopeanuoli vastaan Sniper.

                                                         ”Ajakaahan siis varovasti.”

Sniper Vs. Hopeanuoli
Sniperin roolin suurin kohokohta, jota oli erittäin jännä lähteä suunnitelemaan ja tekemään. Aloitimme kohtauksen suunnittelemisen Kibin kanssa jo hyvissä ajoin ja harjoittelimme sitä aina kun se oli mahdollista. Tämän kohtauksen harjoittelussa oli se olennainen ongelmapointti että Hopeanuolta tarvitaan aina jokapaikassa ja siksi kahden näyttelijän kohtaukselle ei voitu uhrata varsinaisista harjoituksista paljoa. Mutta siitä huolimatta pääsimme harjoittelemaan kohtausta hyvin ja suunnittelimme kohtauksen kohta kohdalta, kokeilemalla ja ideoimalla yhdessä. Kohtauksesta suunniteltiin alunperinkin mahdollisimman koiramaista fighttia. Palautteesta päätellen tämä onnistuikin hyvin.
Oma verrattaen vähäinen kokemukseni aihepiiriin liittyen sekä Kibin uskallus, luottamus ja liikunnallisuus olivat hyvin hyödyksi tätä kohtausta tehdessä.
Kohtausta oli erittäin hauska tehdä ja toteuttaa

Vuoristokoirakohtauksen jälkeen minulla oli kokonaiset pari minuuttia ennenkuin pitäisi olla taas Sniper, mikki päässä ja taistelemassa Hopeanuolta vastaan, mutta jotenkin tämä kaikki kävi yllättävän hyvin ja nopeasti ja ehdin jopa ihan hetken hengähtää ennen suurta kohtausta. Kohtaus sujui hyvin ja yleisön reaktio repliikkiini ”Hiljaa! Auttakaa minut ales täältä!!” Oli aivan loistava ja erinomaisen palkitseva. Mutta hahmonvaihtopaineet tässä vaiheessa olivat osaltani vasta alussa sillä seuraavaksi oli vuorossa Akakabuto.

ROAR! Akakabuto. Puvun sisällä ja ulkopuolella.
Sniper Vs. Hopsun jälkeen minulla oli hetki aikaa olla ja sitten alkaa työstämään Akakabutoa ylleni. Pienellä avustuksella puku olikin pian päälläni ja sitte kohti loppuhuipennusta.
Ilmeisistä syistä johtuen en puvun sisältä nähnyt kovin hyvin minnekkään joten lavalla oleminen oli sitä myöten jotenkin jännempää, hieman stressaavaakin. Pimeälle lavalle astuminen puvun kanssa oli yksi jännittävimmistä kokemuksista ikinä. Ja yleisön hurrauksesta päätellen puku teki jonkinmoisen vaikutuksenkin.

Akakabuton rakennus ja toteutus oli musikaalin näyttelemiskategorian ulkopuolella varmaankin se haastavin yksityiskohta, joka saatiin kasaan yllättävänkin hyvin loppujen lopuksi. Paikan päällä vielä lievänä ongelmana oli puvun kanssa kaatuminen ja nouseminen jota tulisin tekemään useampaankin otteeseen. Mutta saimme kuin saimmekin puvun kestämään ja pään pysymään kiinni puvussa. Kokeilin toki puvun kanssa kaatuilemista ja toimimista backstagella pariin otteeseen ennen esitystä.

Kun rakenteelliset onkelmat oli saatu alta pois enää oli jäljellä itse esitys. Ja siinä ainoaksi ongelmaksi nousi kuumuus puvun sisällä. Jonka pääsin kokemaan täysin vasta itse esityksessä. Ymmärtänette vuoristokoirakohtauksen ja Sniper.vs.Hopsun jälkeen olo oli jo valmiiksi hyvän lämmin ja ei siinä muuten mitään mutta Akakabuton puvun sisällä olo  alkoi käydä jo loppukohtauksen puolessa välissä aika tuskaisaksi. Siitä johtuen ”kuollut” -liikkuva Akakabuto. Vaikka Akakabutohan ei vielä tässä kohtaa ollut lopullisesti kuollut niin ikävästi jouduin toisen kerran kaatuessani ottamaan toisen käteni vasemmasta tassusta, raapimaan kutisevaa naamaani…
Muuten Akakabuto taisi onnistuakin aika hyvin. Itseäni jäi vain vaivaamaan pientä hämmennystä aiheuttaneet tekniset virheseikat kohtauksen aikana, mutta ainakin kokonaisuus toimi ja olen siihen tyytyväinen.
Kiitos Akakabuto vastaavalle Elinalle ja kaikille rakentamisessa mukana olleille kovasta työstä.
Ja jos ketään jäi mietityttämään. Niin loppukumarruksissa Sniper-Cross kumarrus Akakabuton pään kanssa oli minun yritykseni osoittaa credittiä puvun päävastaavalle, pukua päällä pitäneen osassa.

”Teknisiä ongelmia? Minun Hopeanuoli!musikaalissani?!”
Valitettavasti. Aiemminkin paljon todettu asiasta joten pidän oman vuodatukseni aiheesti lyhyenä. Mikit olivat törkeän hintaisia ja huonosti toimivia. Varmasti osittain myös siitä syystä että niitä ei päästy testaamaan ja säätämään läheskään tarpeeksi ennen esitystä. Lisäksi nimenomaan mikit oli varattu meille vain esityspäivälle joten periaatteessa kunnon testauksesta ja käytöstä myös perjantaina olisi kai pitänyt maksaa tuplahinta per mikki (:”you gotta be kidding me”) mutta Tampere-talon väki oli sentään sen verran kohtuullista että mikkeihin päästiin tutustumaan ja niitä SAATIIN edes testata jo silloin perjantaina.

Kaikki muut tekniset ongelmat koko aikana johtuivat täysin harjoituksen puutteesta, ja olen tyytyväinen että musikaali meni kuitenkin hyvin ja ääni & valo vastaavat ihmiset selviytyivät vaikeasta hommasta kunnialla. Kuitenkin ilmeisesti isompi osa porukasta oli esityspäivänä tutustumassa kohtauksien valo-ääni suunnitelmiin ja käsikirjoitukseen, ja sikäli kun perjantain harjoittelu pienessä salissa ei riittänyt meillekään Tampere-talolla. Siinä suhteessa kaikki onnistuivat erinomaisesti ja mitään isompaa ei sen puolesta käynyt.
Jännitys ja stressi oli korkealla ennen musikaalia ja vielä perjantain harjoituksissakin. Allekirjoittanut jopa backuppasi turhautumistaan hyvin tapojensa vastaisesti voimasanalla. Mutta hyvinhän siitä loppujen lopuksi selvittiin. Ja loppufiilikset olivat aivan legendaariset.

Kaverieni sanoin:
:”Noh miltä tuntu seistä backstagella odottamassa et esitys alkaa?”
:”Jännittiks?”
:”Oliko puhe selvää vai tärisyttikö liikaa ku piti mennä lavalle?”
Jännitys ennen esitystä. Melko coolina ja rauhallisena henkilönä sanon että ei perjantaina eikä lauantaina sillä tavalla kauheesti jännittänyt. Not at first anyway.. Esiintymis into sen sijaan oli kova.
Olo oli ihan cool aina siihen asti kun oltiin odottamassa openingia ja kuulosteltiin sisään tulevaa yleisöä. Joku myös tokaisi jotain että ”Siel on koko sali täynnä ihmisiä!” -Tässä vaiheessa alkoi jännitys tuntuakin. Mutta opening meni rutiinilla ja kun viimein päästiin ekaan kohtaukseen missä minä olin myös äänessä, olo oli jo hyvinkin itsevarma ja into päästä lavalle huipussaan. Siinä vaiheessa kun aloin huutamaan myöhässä saapuvalle Benin porukalle, kaikki jännitys katosi kokonaan ja jäljellä oli vain hyvä, itsevarma ja luontainen olo joka jatkui koko esityksen ajan.

:”Hopeanuoli!musikaali kiittää yleisöä!”
Esityksen jälkeen fiilikset olivat ansaitusti todella korkealla koko laumalla ja yleisön päätä huumaavat aplodit ja huuto palkitsivat varmasti jokaisen esiintyjän hyvin, kirjaimellisesti. Eli kiitos yleisölle joka oli kokoajan mukana, jo alusta asti ja ihan loppuun asti, parempaa yleisöä ei voi musikaali saada.
Musikaalin jälkifiilistely jatkui näin kivasti koko loppu conin ja myös seuraavat pari viikkoa.
Kiitos myös kaikille musikaalia kuvanneille, niin videoista kuin kuvista!

                                      ”*Lets just get this over with.*” -Sniper

Sniper kiittää ja kuittaa tähän raivoisaan repliikkiin.

”AAAAAAARRRHHH!!!”